Mikä neulomisessa ärsyttää?

Tässä Coffee Tunicia ja raitasukkia neuloskellessa on tullut vastaan monta sellaista asiaa, joista en neulomisessa pidä. Luulen, että jokaisen neulojan olis helppo listata viisi asiaa, joita neulomisessa rakastaa, mutta entäs mitä me neulojat tässä harrastuksessamme inhotaan tai jopa vihataan?
Mulle nekin on ihan selviöitä. Tässä ne tulee:

1. Inhoan sitä kuinka työhuoneessa neuloessani lanka kiertyy ärsyttävästi työtuolin pyöräjalkoihin. Joskus laitoin kerät lattialle kulhoon tämän välttämiseksi, mutta ei sekään oikein onnistunut, vaan kerät lentelivät kulhosta jatkuvasti ulos. Kerijällä kerityissä langoissa ei tätä ongelmaa ole, mutta hohhoijaa, kun erehdyn neulomaan suoraa kaupan kerästä..

2. Mikään ei ole niin kamala tunne, kuin se, että onnistuu tökkäämään neuloessa puikon etusormesta läpi. Mun etusormi on täynnä haavaumia, jotka onnistun aina tökkäämään uudestaan verille, kun saan ne jotenkuten paranemaan. Yksi kikka on laittaa etusormeen jo valmiiksi laastari, mutta terävä puikko hiertää nopeasti laastariinkin kolon. Onkos niitä jotakin sormustimen tapaisia "neulojan sormisuojia" olemassa?

3. Ärsyttää, jos tekee kovasti mieli neuloa joku juttu. Monimutkainen sukka tai vaikkapa joku isompi työ ja sitten ohje ei jostain syystä vain aukene. Vikahan on yleensä itse neulojassa, mutta välillä myös ohjeessa. Toiset rakastavat sitä, kun saavat mietiskellä ja pähkäillä ja ratkaista ohjeessa olevia virheitä ja pulmia, mutta minä inhoan sitä kun hyvin alkanut työ keskeytyy jonkun pienen asian takia, jota ei vaan itse ymmärrä. Vielä enemmän ärsyttää, jos ei saa neulettaa edes aloitettua saman ongelman takia.

4. Nk. hammasharjaefekti. En tiedä onko tämä termi yleisessä käytössä, mutta mun läheiset ovat jo oppineet ymmärtämään mitä sillä tarkoitan. Hammasharjaefekti on sama kuin ripsiväriefekti ja mulla nykyään myös silmukkaefekti. Toisinsanoen hampaita harjatessa tai ripsiväriä laittaessa käsi tekee pakollisen tahdosta riippumattoman liikkeen, jonka johdosta hammastahnat on poskilla ja ripsiväri luomissa. Tämä sama on alkanut toistumaan mulla myös neulomisessa niin, että käsi äkkiarvaamatta vetasee puikkoa niin, että silmukat tipahtavat ja sitten niitä saa tuskaisena keräillä takaisin puikoille. Tämä on yleensä kytköksissä siihen kuinka paljon neuleessa on pitsineuletta tai palmikkoa, jotta asian korjaaminen olisi vielä oikein erityisen vaikeaa ja aikaavievää.. Saattaisi tietenkin olla ihan aiheellista tutkituttaa pääkoppansa. Liekö tuollaiset pakkoliikkeet ihan normaaleja neulojien/hampaanpesijöiden/meikkaajien keskuudessa?

5. Langanpäiden päättely ja saumojen ompeleminen. Täytyykö tätä edes mitenkään selventää? Se vaan on niin rasittavaa! Vaikka puikot pysyvät jotenkuten käsissä (tosin sitä on vaikea uskoa, kun lukee kohdan nro 4), en vaan ole löytänyt yhteistä säveltä neulan ja langan kanssa. Ompeleminen on jotain erittäin rasittavaa. Neulominen auttaa mua rentoutumaan, mutta neula ja ompelukone taas saavat sapen kiehumaan. Emme tule toimeen keskenämme kuin aivan ääritapauksissa.

Tuo sukan kuva liittyy postaukseen vain sen verran, että halusin näyttää mihin olen taas koukkuuntunut. Joo-o. Coffee Tunic on kyllä taas hyvällä mallilla (lähes vyötärössä jo!), mutta välillä sen neulominen puuduttaa ja mikäpä mukavampi välipalatyö kuin raitasukat?! Tällä kertaa nämä pirtsakat jämälankasukat valmistuvat kuopukselle. Sitten voisinkin neuloa pikkuiset sukat masuvauvalle ja sen jälkeen olisinkin ihan kypsä jo jakautumaan. Viikko laskettuun aikaan ja jotenkin on sellanen tunne, että taas menee sen kaksi viikkoa yli ennen kuin suostutaan käynnistämään. Odottavan aika on pitkä, mutta ehkä se tuntuu vähän lyhyemmältä, kun käyttää aikansa värikkäiden sukkien neulomiseen.

Myssy

Ohje: Neulottu pipo ja kaulaliina

Lanka: Novita Isoveli (n.1kerä)

Puikot: 4mm

Muuta: Kavennuksissa jotain häikkää.

Lanka nyppääntyi jo neuloessa..

Juu-u. Anteeksi surkeat kuvat, joissa valotus on pielessä ja mallissakin olis ehostamisen tarvetta. Päätin nyt vain napsasta kuvat heti aamusella tunti heräämisen jälkeen, koska pelkäsin, että muuten unohdan. Silmissä unihiekkaa ja päällepäin näkyy ettei tässä enää pahemmin öitänsä pysty nukkumaan, mutta onpahan nyt edes jonkinmoinen todistusaineisto etten nyt ihan ole neulomista lopettanut.

Tässä pari iltaa sitten neuloin äidilleni myssyn Crystal -langasta tällä samalla ohjeella (kuvan voi bongata Ravelrystä. En jaksa laittaa sitä tänne, koska jos vain mahdollista, se on jopa näitä kuvia surkeampi). Se oli tosi nopea neuloa ja ihan kivan näköinenkin. Mulla itselläni oli myös tarvetta myssylle ja koska patenttineule näytti omaan silmään kivalta, päätin ostaa pari kerää mustaa Isoveljeä ja neuloa itselleni samanlaisen myssyn kuin äidille.

Loin silmukoita kaksinkertaisen määrän ja muuten posotin menemään ohjeen mukaan. Kavennuksiin vaan onnistuin tekemään jonkun virheen, koska tämä oma myssyni on vähän eri mallinen kuin edeltäjänsä.

Nämä mustat kerät taisivat sitten olla viimeiset ostamani Isoveljet. Aikoinaan Owls- paitani nyppyyntyi käyttökelvottomasti heti parin päivän käytön jälkeen ja nyt tämä myssy nyppyyntyi heti neuloessa. Harmittaa todella. Tuossa nuo loppulangat vielä odottelee, josko vaikka lapaset niistä neuloisin ja lankalaatikossa on tyttöjen pipoja varten pinkkiä ja turkoosia Isoveljeä. Ehkäpä neulon ne pois tässä jo pian ja sen jälkeen en edes sylkäise Isoveljeen päin. Murrr.

Coffee Tunic sai purkutuomion. En silti luovuta, vaan alotin sen uudelleen. Mua vaan alkoi niin vaivaamaan se, että olisin voinut luoda heti alussa tarvittavan määrän silmukoita jolloin joustinneule jatkuisi samanlaisena läpi neuleen. Into neulomiseen vain on lopahtanut, kun tuntuu etten onnistu millään tuon tunikan kanssa.

Päätin sitten välityönä aloittaa esikoiselle kirkkaan pinkin neuleen Dropsin Alpacasta. Se oli suuri virhe. Alpaca on niin älyttömän liukasta neulottavaa, että ranteet kipeytyvät muutaman kerroksen jälkeen. Koko ajan pitää silmä kovana tarkkailla ettei silmukat lipsahda puikolta ja mun puikkoni taitaa muutenkin olla ainakin puolta kokoa liian suuret. Täytyis tehdä puikkotilaus taas, kun raaskisi.

Neulominen siis tahtoo taas tökkiä, vaikka se lähti niin hienosti käyntiin tänä vuonna. Harmittaa vaan kun mikään ei onnistu ja se, että mun välinevarasto on tällä hetkellä vähän puutteellinen. Kaipaan kipeästi ohuita (2mm, 2,5mm) sekä oikein paksuja (10mm) pyöröpuikkoja. En yhtään tykkää Novitan pyöröistä eikä täältä käpykylästä oikein muita saa. Tilaaminenkin tulee kalliiksi, kun sitten melkein pitäisi tilata jotain lankaakin samalla ;) .

Toivotaan nyt, että neulomisinto taas palaa ajan kanssa. Tänään nyt ainakin yritän tuota tunikaa jatkaa. Kun sen saisi kunnolla alkuun, niin sittenhän sitä neuloiskin tosi nopeasti. Toivottavasti ei ainakaan jää yhdeksi ikuisuusprojektiksi Hexacon-peiton kanssa.

Voihan blaah!

Coffee Tunic eteni jo vyötäröön asti, mutta sitten kokeilin sitä päälleni ja ne kavennukset oli niin järkyttävän näköiset, että purin tekeleen helmaresoriin asti. Tutkailin taas Ravelryn ihmeellistä maailmaa (ja samalla opettelin käyttämään sitäkin paremmin) ja löysin monen monta keskustelua tuosta samasta ongelmasta. Tuossa tunikassahan on palmikkokaaviota ympäri tunikan ja jos siitä sitten kaventelee, niin osa palmikoiden silmukoistahan häviää. Siksi kavennusten kohdalla olisi osa palmikoista jäänyt ns. "suoraksi" eikä siihen olisi saanut tehtyä palmikonkääntöjä niin kuin kuuluisi.

Noh.. Onneksi löysin sitten kuvan, jossa nuo kavennukset oli onnistuttu tekemään tosi kauniisti ja yritän nyt sitten samaa. En ainakaan aio luovuttaa, vaikka sekin kävi eilen jo mielessä. Kiukutti niin, kun jouduin purkamaan melkein kokonaan työn, johon olin käyttänyt paljon aikaa. Onneksi oon äitiyslomalla, niin ehdin neuloa aina siivouksen ja ruoanlaiton lomassa. Eilen kävi mielessä myös jatkaa entiseen malliin ja jättää työ sitten valmiina kaappiin häpeämään, mutta näköjään oon siinä mielessä kehittynyt neuleharrastuksessani, että en viitsi neuloa rumaa ja virheellistä, vaan mieluummin sitten käytän enemmän aikaa, puran ja neulon uudelleen.

No nyt on sitten kuitenkin taas tunika puikoilla ja tähän asti se näyttäisi sujuvan tuolla uudella tyylillä vaikkakin sen kanssa täytyy nyt sitten tapella vähän enemmän. En ole mikään matikkanero, joka osaa laskea silmukoita ja miettiä ja pohtia ja järjestellä palmikoita, mutta tässä ohjeessa nyt vaan joudun niin tekemään. Eipähän ainakaan haasteet lopu kesken.

Uutta puikoilla

Mulla on taas uusi rauta tulessa. Oon jo varmaan vuoden päivät puhunut, kuinka aion neuloa itselleni Coffee Tunicin ja kuinka mulla on jo langatkin siihen (harmaata Nallea), mutta aina se on vaan jäänyt puheeksi. Muutaman kerran oon jo kaivanut langat ja ohjeen esille, mutta en ole päässyt aloittamaan. Toissailtana sitten mietin mikä mättää ja kaivoin taas ohjeen esille. Sitten tajusin, että puikoistahan se johtuu. Ohjeessa on puikkosuosituksena 2,75mm ja 3mm, mutta mullapa ei ole tarpeeksi pitkiä pyöröjä kuin 3,5mm alkaen. Noh.. Päätin kokeilla sitten niillä ja nelimillisillä ja kyllä ainakin tähän mennessä on onnistunut hienosti. Neulepinta olis varmasti vähän parempaa pienemmillä puikoilla, mutta näilläkin pärjää.

Tunika on ihana ja sitä on aika addiktoiva neuloa, mutta.. Vyötärökavennusten kavennusten kanssa meinaa olla ongelmaa. En välttämättä osannut tulkita ohjetta ihan oikein ja päätin ottaa selkoa Ravleryssä muiden tekemistä Coffee Tunicoista, mutta eipä auttanut. Huomasin, että lähes jokainen on tehnyt nuo kavennukset ihan omalla tavallaan. Löytyi niin monenmoista variaatiota. Minäkin siis päätin tehdä omalla tavallani, mutta nyt näyttää siltä ettei kavennuskohdista tule kovinkaan kauniit. Olkoot! Minä päätin nyt kuitenkin jatkaa samalla tavalla. Neulon sitten vaikka uuden toisen värisenä, jos keksin paremman tavan kavennella.

Väri on jotenkin tosi kiva. Tummanharmaa, jossa on seassa vaaleita pitkiä kuituja. Neulottu pinta näyttää siis hivenen meleeratulta ja karvaiselta. Kerrankin kuitenkin hyvässä mielessä. Näin kuitenkin Ravelryssä niin ihanan värisiä tunikoita, että jos tämä versio onnistuu, voisin neuloa saman pitkähihaisena ja jollain tosi kivalla värillä (petrooli, vihreä, viininpunainen..). Nalle on kuitenkin suht edullinen ja riittoisa lanka enkä oo huomannut siinä samanlaista nyppyyntymistaipumusta kuin esim. Isoveljessä ja 7veikassa.

Me täällä sairastetaan kuopuksen kanssa, joten musta jotenkin tuntuu nyt siltä, että taidan majoittautua täksi päiväksi sohvalle neuleen ja kannettavan dvd-soittimen kanssa. Tunika etenee kuin itsestään, kun samalla katsoo Housea dvd:ltä.

Sininen

Malli ja ohje: Drops 113-17

Lanka: Cascade 220 (petrooli)

Puikot: 4,5mm KnitPro pyöröt

Fiilis: Kiva neuloa, kiva takki, mutta harmittavan pieni

Sain muutama päivä sitten valmiiksi neuletakin Cascade 220 Woolista. Tykästyin lankaan heti, joskin siitä jäi käsiin hirmuisesti väriä ainakin pitkiä aikoja neulottaessa.
Vanhasta tottumuksesta neuloin pienimmän koon (S) enkä tietenkään jaksanut neuloa mallitilkkua, joten tästä tuli vähän kippana. Olisin halunnut hihoista ja koko takista pidemmän. Muutenhan koosta ei oikein osaa sanoa mitään, koska en ole tällä hetkellä ihan normaalissa tilassani :) . Ompelin vasta kolme nappia paikoilleen, koska takki ei tällä hetkellä mahdu mahan kohdalta kiinni, mutta kunhan vauva syntyy (syntyis nyt jo!), ompelen loputkin napit ja toivon, että takki näyttää paremmalta.

Tähän takkiin upposi 3,5 vyyhtiä lankaa. Ostin lankaa yhteensä viisi vyyhtiä ja nyt tosiaan harmittaa etten neulonut takkia aluksi esiin kaivamillani 5mm puikoilla. Koko olisi ollut parempi eikä ylimääräisiä vyyhtejäkään olisi välttämättä jäänyt jäljelle. Noh.. Onneksi lanka on monikäyttöinen, joten saatanpa neuloa jäljelle jääneistä langoista vaikkapa pipon tai lapaset. Harkitsen myös, että tilaan samaa lankaa samassa värissä lisää ja neulon itelleni saman takin M-koossa. Sitten voisin lahjoittaa tämän nykyisen vaikkapa siskon tytölle, joka alkaa uhkaavasti ottaa koossa minua kiinni. Lapset kasvaa valtavan nopeasti!

Kuvassa takki näyttää aivan liian siniseltä. Oikeasti väri on petrooli, mutta en saanut muokattua väriä oikeaksi edes kuvankäsittelyohjelmalla. Ohje oli aika hyvä ja takkia oli mukava neuloa, mutta pitsineulekaavio oli mun mielestä jotenkin tosi monimutkainen. Merkkien selitykset olivat aivan jotain muuta mihin olin tottunut, joten jouduin tuijotella selityksiä ehkä vähän turhan paljon ja muutaman kerran jouduin purkaa neulomaani, koska olin vanhasta muistista tikutellut erään merkin kohdalla langankiertoja, vaikka tässä ohjeessa merkki tarkoittikin jotakin muuta. Parissa kohtaa ohjetta meinasi muutenkin mennä sormi suuhun, kun en vain yksinkertaisesti tajunnut mitä lauseella tarkoitettiin, mutta vähän vaan improvisaatiota kehiin ja neule valmistui.

Muistuttakaa muuten, että seuraavassa isossa neuleessa ihan oikeasti kanssa neulon sen mallitilkun. Onnistun nimittäin joka kerta neulomaan liian pienen neuleen.. Tyhmä minä!

Nyt menen syömään ja märehtimään hankalaa oloa, joka toivottavasti helpottaa pian. Rv 37 täyttyy huomenna ja koska lääkärikin oli eilen sitä mieltä, että olisi minulle (ja verenpaineilleni) parempi jos vauva jo syntyisi, päätin tänään siivota koko talon ja illalla sitten tietenkin saunaan ;) .

Arvonta suoritettu

Voittajaksi selviytyi...





.........trättättättättätätääääääääää

 

Laitathan Riikka yhteystietosi sähköpostiini ( miiarebekka (a) gmail.com ), niin laitan palkinnon matkaan. Palkintona tulee lankaa, mutta enpä kerro millaista. Se jääköön yllätykseksi :) .

Hamahulluutta

Tänään askarreltiin esikoisen kanssa hamahelmillä. Onpas koukuttavaa puuhaa! Suunnittelen jo lähteväni huomenna hamahelmiostoksille, kun tuntui kaikki parhaimmat värit olevan vähissä tai kokonaan loppu. Näihin kuvioihin sain inspiraation netistä googlettamalla. Löysin siis netistä toteutettuja hamatöitä ja piirsin niistä ohjeet ruutupaperille. Sitten vain toteuttamaan. Oli mukavaa ja kyllähän noihin sai aikaakin kulumaan ihan mukavasti. Ja mikä parasta.. Sain touhuta esikoisen kanssa kerrankin jotain mistä tykkään itsekkin. Olen huono leikkimään, mutta askartelut ja vaikkapa leipominen tuntuu enemmän omalta.

Käytiin myös aamulla luistelemassa. Minä en sentään uskaltautunut luistimille, mutta molemmat tytöt testasivat uusia luistimiaan. Hienosti se meni ottaen huomioon ettei kuopus ole luistellut vielä kertaakaan aiemmin ja esikoisellakin se on ollut erittäin vähäistä. Molemmat kuitenkin pysyivät pystyssä ilman, että tarvitsi auttaa, joten eiköhän se siitä lähde talven mittaan sujumaan. Harjoitus tekee mestarin.

Hamatöistä vielä sen verran, että ajattelin tehdä näitä paljon lisää ja kiinnittää ne avaimenperiksi. Ehkäpä tässä voisi olla mukava piristys ensi vuoden joululahjoihin ;) .

Cascade- neuletakki edistyy hiljokseen. Lanka on aivan ihanaa, väri on hurmaava ja tuota takkia on mukava neuloa. Minuun on vain iskenyt jokin kumma siivous- ja järjestelypöpö, joten neulomisen sijaan on tullut enemmän siivottua ja järjesteltyä kaappeja/tietokoneen valokuvakansioita jne. Asensin jopa oman kannettavani käyttöjärjestelmän uusiksi eilen. Ei siihen oikeastaan mitään syytä ollut. Teki vain mieli saada sekin kone ihan puhtaaksi kaikesta turhasta. Liekö tällä järjestelyvimmalla jotakin yhteyttä tulevaan synnytykseen..

Nyt taidan hilipasta herkkukaapin kautta peiton alle kirjan kanssa. Tai sitten neuleen.. En ole vielä päättänyt.

OIKEIN IHANAA VUOTTA 2011 TEILLE KAIKILLE ja ettehän unohda arvontaa ;) .