keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kun ei osaa päättää


Eilen alkoi kovasti virkatuttamaan, joten kaivoin virkkauskorista esiin jo kuopusta odottaessani aloittamani aaltopeiton. Hienosti se etenikin ainakin viitisen väriraitaa.

Oikeasti pitäisi kylläkin neuloa tätä:


Siitä saisi ihanan muhkean neuleen niille viikonlopuksi luvatuille 20 asteen pakkaskeleille.


Tänään alkoi sitten kuitenkin sukatuttamaan, joten yhtäkkiä huomasin puikoilla olevankin uudet sukat. Isona niistä tulee Cookie A:n Lindsayt. Lankana on vuosia lankalaatikossa marinoitunutta Colinetten Jitterbugia värissä wasabi. Väri on niin ihana!

Jään mielenkiinnolla odottamaan alkaako huomenna huivituttamaan tai kenties lapastuttamaan ;) .

Buzzadorkampanja: Möllerin pikkukalat


Olen jo muutaman kerran aikaisemminkin täällä blogissani maininnut, että toimin buzzadorina. Toisin sanoen osallistun aika ajoin kampanjoihin, joista saan kotiini tuotteita testattavaksi itse ja ystävieni kanssa. Testauksen jälkeen minun täytyy raportoida oma mielipiteeni, sekä ystävieni mielipiteet kyseisestä tuotteesta Buzzadorille, joka taas välittää tiedot eteenpäin tuotteen valmistajalle. Näin he saavat tärkeää tietoa tuotteistaan kuluttajilta. Mikäli kiinnostuit, vieraile Buzzadorin kotisivuilla ja mikäli haluat alkaa itse buzzaamaan, ilmoittaudu mukaan täältä.


Postilaatikkoon tupsahti eilen kaksi paketillista Möllerin Omega-3 Pikkukaloja, eli hedelmänmakuisia, pienten kalojen mallisia Omega-3 -valmistetta, joka sisältää myös D-vitamiinia. Nämä hassut, enemmän ehkä lapsille suunnatut, vaikkakin koko perheelle tarkoitetut, pikkukalat eivät sisällä lainkaan keinotekoisia väri-, makeutus- tai säilöntäaineita ja luonnollisena makeutusaineena on käytetty xylitolia sekä sorbitolia.


Nyt on tyttöjen kanssa napattu ensimmäiset kalat nassuun. Tuoksu on ihana, purukumimainen ja makukin miellyttävän hedelmäinen. 2-vuotias olisi syönyt heti vaikka koko paketillisen kun taas 8-vuotias ei mitenkään erityisemmin pitänyt tuotteen mausta. Itse kuitenkin epäilen ettei maku ole ongelma, vaan tyttöä hiukan häiritsee kalan kumimainen olemus. Se tuntuu hassulta suussa ja voisin ajatella ettei herkusienistäkään sen "limaisen" olemuksen takia tykkäävä tyttö välitä laittaa suuhunsa myöskään näitä.

Pikkukalan rakenne on kuitenkin todella lapsiystävällinen. Se ei ole yhtään sitkeää, vaan se on helppo purra tai tarvittaessa vaikka nielaista ehjänä.

Oi jospa näitä olisi ollut silloin kun minä olin lapsi. Silloin sitä jouduttiin naukkaamaan joka ilta ruokalusikallinen ällöttävän makuista kalanmaksaöljyä ja vähän vanhemmaksi vartuttuani tulivat kuvioihin mukaan kalanmaksaöljykapselit, joita en uskaltanut nielaista vaan jotka jouduin pureskelemaan ja maku oli aivan yhtä paha kuin itse öljyssäkin.

Nyt jäämme sitten katsomaan lisäävätkö nämä pikkukalat tyttöjen ruokahalua, alkaako hiukset kiiltämään, paraneeko näkö ja kasvavatko tyttäret pidemmiksi kuin äitinsä ;) . Palaan aiheeseen vielä myöhemmin, kun ollaan hetki tuotetta testailtu. Alku ainakin vaikuttaa hyvältä.

Käythän halutessasi lukemassa lisätietoa osoitteesta www.moller.fi .

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Frodon uudet kuteet


Lanka: Novita 7 veljestä Raita
Puikot: 4mm Addin pyöröt
Fiilis: Tästä tuli ihan kiva. Ehkä olisi saanut olla hivenen pidempi?

Tänään valmistui neule siskon koiralle. Istuin siskon kahvipöydässä neulomassa sen loppuun ja Frodo pääsi koekaniiniksi heti neuleen valmistuttua. Kuvista kiitos siskolle.



Mietin tässä, että pitäisiköhän neuloa Vilmalle samanlainen, niin näyttäisi lenkillä kivalta, kun molemmat koirat on puettu yks yhteen ;) .

perjantai 1. helmikuuta 2013

Aina oppii uutta


Kävästiin perheen kanssa parin päivän kylpyläreissu Imatralla, Holiday Club Saimaalla. Olihan se hieno paikka, mutta meikäläinen ei todellakaan ole mikään kylpyläihminen, joten en oikein osannut nauttia olostani altailla. Yhdeksi päiväksi lähdettiinkin Lappeenrantaan HopLoppiin vähän riehumaan lasten kanssa. Esikoinen oli aluksi nihkeä lähtemään, mutta eipä vaan olisi malttanut lähteä kotiin.

Draamaakaan ei reissulta puuttunut. Kuopus nimittäin päätti, että nyt alkoi uhmaikä ja se oli täyttä tuskaa. Tyttö huusi ja itki melkein koko reissun ajan ja välillä heittäytyi lattialle selälleen. Yritä siinä sitten itse pysyä pokkana. Varsinkin ruokailut oli aivan tuskaa ja toisena iltana päätettiinkin hakea pizzat läheisestä pizzeriasta omaan hotellihuoneeseen. Siellä syöminenkin onnistui kivutta.

Ekana iltana kuopus päätti oksentaa sängylle ja joutui sitten tämä mamma niihin perinteisiin petivaatteidenvaihtohommiin. Etten vaan liian helpolla olisi lomastani selvinnyt ;) . Onneksi kyseessä oli varmaankin vain pitkän automatkan jälkeinen pahoinvointi eikä mikään sen kummempi, koska uusinnalta vältyttiin.

Kotiintulo olikin todella jännittävä. Yksi fobioistani on istua auton kyydissä pelkääjän paikalla. Mies ja sisko ainakin ovat jo tottuneet kuinka yritän kovasti jarruttaa omalla jalallani joka mutkaan, tarraudun oven kahvaan kiinni, huokailen ja välillä unohdan kokonaan hengittää. No miehen ajellessa kotiin sain päänsäryn jo pelkästä pelkäämisestä. Ajokeli oli aivan kamala, kun lunta tuprutti vaakatasossa eikä teitä ollut aurattu. Ajeltiin Jyväskylästä Kyyjärvelle kuutta- tai seittemääkymppiä koko ajan saman kuorma-auton nupin perässä. Välillä meinas auto lähteä käsistä ja välillä meinas muut kiilata kiihdytyskaistalta kylkeen.

Kotiin kuitenkin selvittiin ja täytyy sanoa, että olipa ihanaa palata arkeen!

Kylpyläreissulla valmistui nuo kuvassa olevat keskimmäisen neidin villasukat. Lankana Seitsemän Veljestä ja Seitsemän Veljestä Raita, puikkoina nelimilliset bambut ja ohje omasta päästä. Ihan vaan perussukka tiimalasikantapäällä ja sädekavennuksella.

Sukat pääsivätkin heti kotiuduttuamme tositoimiin, koska nyt täällä hoidellaan itsekkin puolikuntoisena kahta sairastelevaa pikkuista. Esikoinen ehtikin jo sairastaa ennen reissua. Toivotaan, että tauti menee pian ohi ja vältytään ikäviltä jälkitaudeilta esimerkiksi korvatulehdusten muodossa.


Tällä hetkellä puikoilla on itselleni aivan uudenlainen neule. Siskon harjis, meidän Vilma-puudelin paras koirakamu, päätti tilata Miia-tädiltä villaisen (tai no seiskaveikkaa tämä on) lämmikkeen. Ohje löytyi täältä. Tätä on ollut tosi kiva neuloa ja päätinkin neuloa Vilmalle samantyylisiä lämmikkeitä. Tästä työstä on jäämässä lankaa ihan reippaasti yli, joten sisko tilasi nakupellelleen myös pipon. Sepä olikin aivan uusi juttu mulle. Koirien pipo. Mahtaa olla aikas näky tuolla lenkkeillessä :) .

Nyt kuuluu taas kutsu sairaspedille. Mummun mehu kuulemma loppui ja pitää saada uutta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...