tiistai 27. toukokuuta 2014

Välineurheilua



 

Kylläpä maistuu taas neulominen aivan toisenlaiselta, kun harrastaa välineurheilua ja hommaa kunnon välineet. KnitPro Karbonz -puikot ja Wollmeise Twin. Ai ihanuutta ♥.

Ensimmäistä kertaa neulon kaikkien hehkuttamaa Wollmeisea ja kyllä varmasti tuntuu oudolta palata takaisin Novitaan.. Ensivaikutelma oli aivan liian puuvillainen ja halkeileva lanka ja ihmettelin miksi ihmeessä tätä niin hehkutetaan. Sitten tajusin vaihtaa puikot bambuisista puisiin ja johan alkoi luistaa. Lämpenin langalle kyllä sillä samalla sekunnilla kun vaihdoin puikot. Puupuikko kuitenkin katkesi ja koska en löytänyt ylimääräistä samankokoista puupuikkoa, päätin tilata kokeilumielessä hiilikuituiset. Nyt se homma sitten vasta luistaakin kunnolla :) . Tykkään molemmista. Niin puikoista kuin langastakin.

Wollmeise on tosiaan hiukan puuvillaisen tuntuinen verrattuna muihin sukkalankoihin, mutta silti ihanan pehmeää ja neulejälki on kaunista. Yllätyin siitä ettei lanka kuitenkaan ole yhtään liukasta neulottavaa. Silmukat eivät siis karkaile puikoilta kovinkaan helposti, vaikka aluksi epäilytti.
Ajattelin odottaa verkkokaupan päivitystä ja tilata vähän lisää. Lankalakko on kuitenkin kestänyt jo useamman kuukauden. Vielä tuolla lankalaatikossakin odottelee toinen Wollmeisevyyhti, mutta kun jotenkin sitä jo haikailisi lisää. Mitenhän noille mun muille langoille käy..

Karbonzit ovat ihanan viileät ja todella kevyet puikot. Pää on juuri sopivan terävä. Niin terävä, että silmukan saa poimittua hienosti, mutta ei kuitenkaan niin terävä, että tekee sormenpäähän haavan kuten KnitPron puiset versiot minulla tekevät. Vaikka hinta onkin puikoiksi suhteellisen korkea, en todellakaan pidä hutiostoksena. Näitäkin tilaan varmasti vielä lisää. Haaveilen kovasti, että saisin kokonaisen sukkapuikkosetin näitä hiilikuituisia.

Nyt, kun helteet vaihtuivat tuuleen ja tuiverrukseen, kykenee taas neulomaan, joten palataan asiaan. Ehkä ihan pian näette mitä uusilta puikoilta tipahtaa.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Tuttua ja turvallista


Aikoinaan, kun aloitin neuleharrastustani, ihastuin kovasti Evelyn A. Clarkin suunnittelemaan Shetland Triangle -huiviin. Neuloinkin "neuleurani" alussa monen monta shettistä ja edelleen se on yksi suosikkihuivimalleistani. Mallikerran osaan jo niin hyvin ulkoa, että välttämättä en tarvitse ollenkaan ohjetta. Nyt oli kuitenkin sen verran pitkä väli edellisen shettiksen sekä tämän välillä, että jouduin pari kertaa vilkaista kirjaan ja palautella mallikerran mieleeni.


Sain taannoin ystävältä pari kassillista lankakeriä lahjoituksena ja nyt päätin taas tarttua niihin lankoihin. Löysin kerän puhtaanvalkoista Novitan virkkauslankaa ja päätin, että siitä tulee pitsihuivi. Aikani mietiskelin mallia, kunnes päädyin taas tuttuun ja turvalliseen shettikseen. Kuvittelin, että huivi valmistuu yhdessä hujauksessa, mutta kyllä siinä menikin useampi viikko. Tarkoituksena oli neuloa lankakerä kokonaisuudessaan, mutta 14 toiston jälkeen päädyin aloittamaan reunakuvion. Virkkauslanka hiertää neuloessa ikävästi sormeen ja lanka on niin ohutta, että tuntui ettei huivi valmistu koskaan.

Pienihän tuosta tuli, mutta juuri sopiva kaulalle kiedottavaksi. Sellaiseksi sitä alunperinkin suunnittelin, mutta näitä kuvia katsellessa päätin, että lahjoitan varmaan pois. Ei meikäläisen naamanväriin noin valkoinen huivi sovi.

Mukava telkkarineule ja tätä neuloessa tulikin katseltua Netflixistä kaksi kautta Jerichoja. Jostakin syystä tykästyin sarjaan vaikka se on aivan eri tyylinen, kuin mistä normaalisti tykkään.


Ohje: Shetland Triangle Lace Shawl by Evelyn A. Clark
Lanka: Novita virkkauslanka
Puikot: 2,5mm
Fiilis: Ihan kiva, mutta liian valkoinen
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...