lauantai 29. joulukuuta 2012

Helmiä ja renkaita


Eilen Grown Up -takki eteni aika tavalla, mutta samalla eteen tuli pulma. Ohjeen edetessä neuleeseen tarvitaan aina vain lisää ja lisää silmukkamerkkejä ja minä olen tietenkin tohelona tyyppinä hukannut omani. Muutaman renkulan löysin, mutta lopulta oli käytettävä silmukkamerkkeinä kaikkea mahdollista, minkä läpi vain sain puikon mahtumaan.


Tänään sitten istahdin koneen ääreen tutkailemaan korutarvikekauppojen valikoimaa. Kyllähän sieltä löytyi jos minkäkinlaista tarviketta, renkulaa, siimaa ja helmeä, mutta eihän tälläinen koruaskartelusta tietämätön tiennyt minkä kokoista renkulaa ja helmeä sieltä sitten pitäisi tilata. Onneksi muistin, että tilasin vuosia sitten pienen pussukallisen joitakin renkaita, jotka eivät silloiseen tarkoitukseeni sitten käyneetkään. Kaahin hetken aikaa vaatehuonetta ja löytyihän sieltä lopulta jo kauan sitten unohtunut "askartelulaatikkoni".






Taivutin metallirenkulan auki, ujutin helmen renkulaan ja suljin renkaan. Sitten siirsin helmen väkisin "saumakohtaan" ja se oli siinä! Piece of Cake. Aikaa kului ehkä kolme minuuttia ja minulla oli kasassa 12 yksinkertaisen kaunista silmukkamerkkiä. Renkaita jäi vielä aimo kasa ja helmiäkin näytti vielä olevan, joten luulenpa että näitä syntyy lähipäivinä paljon lisää eri väreissä.


Nyt sitten kaikki koruaskartelijat huomio! Osaako kukaan sanoa mitä nuo renkaat ovat? Entä osaakohan joku sanoa minkä kokoisia ne mahtavat olla (yläkuvassa oleva puikko on kokoa 6mm). Helmienkään kokoa en tiedä.

torstai 27. joulukuuta 2012

Joululahjontaa

Tänä vuonna päätin neuloa joululahjoja enemmän kuin aiemmin. Yleensä joulunalusaika on niin kiireistä etten edes muista puikkoja ja lankaa, mutta tänä vuonna aloitin jo sen verran ajoissa, että ihan mukavasti niitä lahjoja sitten syntyi.


 


Siskolle mulla oli visiona neuloa puna-valkoiset kirjoneulesukat Odd Molly -tyyliin, mutta enpä sitten jaksanutkaan ruveta. Tuskin olis valmistunut täksi jouluksi, vaikka olisin aloittanut jo kesällä.. Niinpä tyydyin sitten neulomaan pitkähköt, hiukan löysät palmikkosukat ihan vain Novita Nallesta. Ihan kivat niistäkin tuli ja ovat ne jopa todistettavasti päässeet heti käyttöön :) .






Siskon miehelle neuloin raitasukat ruskeasta ja tummanharmaasta Nallesta. Näiden neulominen meinasi mennä tiukille, kun valmistuivat vasta pari päivää ennen aattoa. Onneksi kuitenkin valmistuivat eivätkä jääneet ufoutumaan puikoille.



Anopille harmaasta 7 veljeksestä neulomiini Karismalapasiin ihastuin itsekkin. Palmikko ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän vaikea tälläiselle amatööripalmikonneulojallekkaan, mutta on silti todella näyttävä. Tarkoitus oli neuloa samasta langasta samalla palmikkokuviolla myös panta, koska anoppi ei käytä pipoja, mutta aikani äherrettyäni tajusin, että lanka tulee loppumaan kesken ja päädyin sitten antamaan anopille jo aiemmin Purosta neulomani pannan.


Äitini vuorostaan oli jo jonkin aikaa ihaillut itselleni neulomaani tuubihuivia, joten oletin sen olevan viiden pisteen vihje ja neuloin äidille oman tuubihuivin sekä lapaset joululahjaksi. Lankana on Novita Jenikaa, joka ei välttämättä ole sitä kaikkein lämpimintä, mutta ihanan pehmeää ja ihan mukavaa neuloa.


Kuva ei ole hääppönen, mutta enpä nyt sitten parempaankaan pystynyt. Lapaset on ihan vaan peruslapaset ja tuubihuivi on helmineuletta.

Siinäpä ne sitten olivatkin. Jos nyt aloittaisin neulomisen, niin ensi jouluksi saisin aikaiseksi ehkä jotain vähän isompaa neulelahjaa. Mutta enpä aloita.. Nyt olen nimittäin ottanut oikein kunnolla työn alle marraskuussa aloittamani Grown up Girlin. Lanka on mun lempparia, Dropsin Nepalia ja värikin on tosi ihana, vaikka en yleensä pahemmin vihreää käytä. Murrettu vihreä kuitenkin mielestäni sopii minulle, joten ehkä pitäisi käyttää sitä enemmän.


Tänään hommasin tunnukset Netflixiin, joten eiköhän tämä takki valmistu nopeasti leffoja katsellessa. Yksi leffa on jo katsottuna ja tykkäsin. Monien valituksista huolimatta ei pätkinyt yhtään, valikoima on mun mielestä ihan riittävän laaja ja tekstityksetkin toimi moitteettomasti. Ja tämä ei sitten ollut maksettu mainos :) .

Nyt kun päästiin joulusta ohitse, niin katsotaan josko tämä blogikin taas aktivoituisi. Virtaa tuntuu ainakin olevan vähän paremmin kun ei ole enää joulustressiä.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Hiljaista..

Hiljaista on.
Neuleet ei etene yhtään. Ei vaan ole yhtään minkäänlaista inspiraatiota. Pahoittelut siis kaikille, jotka lukevat blogiani ja joiden blogeja normaalisti kommentoin. Nykyään aika kuluu kaikkeen muuhun kuin blogeihin tai neulomiseen. Palaan kun on taas sen aika.

En ole jättänyt neulomista enkä blogimaailmaa. Jotenkin nyt on vaan muut asiat tärkeämpiä. Nähdään pian :) .

perjantai 5. lokakuuta 2012

Metsässä



Kävästiin eilen siskon kanssa metsäretkellä. Sisko etsi askartelumateriaalia ja minä haaveilin löytäväni viimeinkin muutaman suppilovahveron. Päätin ottaa Vilman mukaan ja ai että, se tykkäsi. Siellä metsässä, kun katseli sen mieletöntä juoksua, ei olisi ikinä uskonut sen olevan jo elämänsä ehtoopuolella. Voi, kun tulisi taas kaunis, sateeton päivä, niin aivan varmasti lähdetään uusiksi ja otan lapsetkin mukaan.


Sisko sai askartelumateriaalinsa ja minäkin sain ihan mukavasti suppiksia pussini pohjalle. Illalla paistoin ne sipulin ja suolan kanssa ja herkuttelin. Ai että, ne on hyviä!

Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Napsasin ne puhelimellani, jonka kameraa en oikein vieläkään ole oppinut käyttämään.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Buzzadorkampanja: Airwick-tuoksut



Olen aiemminkin blogissani kertonut, että olen buzzador, mikä tarkoittaa sitä, että saan välillä sähköpostiin kutsuja erilaisiin kampanjoihin, joiden aikana saan testata jotakin tuotetta yhdessä ystävieni kanssa, kertoa tuotteesta faktoja sekä omia kokemuksia. Kampanjan lopussa lähetetään Buzzadorille loppuraportti, jossa kerron mikä tuotteessa oli minun ja ystävieni mielestä hyvää tai voisiko sitä kenties kehittää vielä jotenkin. Kaikkiin kampanjoihin ei pääse mukaan, mutta aina silloin tällöin onni suosii ja saan tuotteet testattavakseni. Aiemmin olen testannut Vigo -purukumeja sekä Jogolino mannavanukasta.

Tällä kertaa pääsin mukaan testaamaan Airwick-tuoksuja. Airwickillä on erilaisia huonetuoksuja suihkeina, tuoksukynttilöinä sekä tuoksutikkuina. Testattavanani on kaksia erituoksuisia tuoksutikkuja, Midnight Blackberry & Vanilla Silk sekä Cool Linen & White Lilac.

Tuoksutikkupakkauksessa on pieni lasimaljakko ja sen sisällä tuoksuöljyä sekä koristepalloja ja luonnollisia puutikkuja, jotka laitetaan maljakkoon levittämään tuoksua ympäri huonetta. Mitä enemmän laitat tikkuja, sitä voimakkaampana tuoksu vapautuu huoneeseen. Paketin suositushinta on 5,99e ja niitä voi ostaa valikoiduista päivittäistavaraliikkeistä.

Itse kokeilin ensimmäisenä Midnight Blackberry & Vanilla Silkiä, koska pidän vaniljan tuoksusta ja karhunvatukkakin kuulosti sellaiselta tuoksulta, josta saattaisin tykätä. Laitoin aluksi kaikki tikut maljakkoon, mutta tuoksu oli niin voimakas, että vähensin ne kahteen. Mieheni kyllä valitti tuoksun olevan edelleen liian voimakas, mutta itse pidin kahta tikkua sopivana määränä. Maljakko sijaitsi olohuoneessamme, kirjahyllyn päällä. Olisin laittanut jonnekkin matalammalle, mutta koiramme alkoi aivastella, jos tuoksun toi liian alas.

Yllätyksekseni en sitten tuosta tuoksusta niin kovin paljon pitänytkään. Se oli liian makea ja imelä minun makuuni. Tuoksu säilyi ehkä n. parisen viikkoa ja tänään vaihdoin maljakon tilalle uuden, tällä kertaa Cool Linen & White Lilacin, joka tuoksuu siis tuoreelta pellavalta ja syreeniltä. Maljakossa on kolme tikkua eikä tuoksu ole liian voimakas. Koirakaan ei aivastele ;) . Tuoksu on muutenkin mielestäni miellyttävämpi kuin tuo edellinen. Paljon raikkaampi. Kuvittelisin tämän tuoksun sopivan hyvin esimerkiksi kylpyhuoneeseen tai kodinhoitohuoneeseen, koska tuoksu on jollakin tavalla puhdas, siivotun kodin ja vastapestyn pyykin tuoksu.


Mikäli kiinnostuit itsekkin buzzaamisesta, seuraa tätä linkkiä rekisteröityäksesi Buzzadoriksi (minun käyttäjänimeni on Miuski): https://www.buzzador.com/buzzador/index.php?file=u-signup&lang=FI&refstr=Miuski .

Jos haluat lukea lisää buzzauksesta ennen rekisteröitymistäsi, vieraile Buzzadorin kotisivuilla

tiistai 25. syyskuuta 2012

Neonväreissä



Ohje: perussukka omasta päästä
Lanka: Red Heartin joku 100% acryylilanka. Vyöte hukassa, mutta lankaa oli neonväreissä
Puikot: 3mm

Pari päivää sitten valmistui siskon tytölle pirtsakat raitasukat. Tyttö itse valitsi langat Keskisen reissulla ja esitti toiveensa raitasukista. Mitäpä muuta täti sitten tekisi kuin toteuttaisi toiveen? Näitä oli tosi kiva neuloa, koska neonvärit olivat niin pirtsakat. Tuntui, että ihan mieli piristyi noita neuloessa.

Nyt puikoilla on ihana Water and Stone. Neuloin sitä jo jonkinverran raglanlevennysten kohdilta, mutta jälki oli niin rumaa, että join kupin kahvia, hengähdin syvään ja purin pois aloittaakseni alusta. Jännityksellä odotan millaista jälkeä saan taas aikaan, kun täytyisi poimia silmukoita selkää varten. En vaan kertakaikkiaan saa niitä poimittua siististi.

En myöskään ole vielä päättänyt neulonko takin täysin ohjeen mukaan vai jatkaisinko myös vasemmassa reunassa palmikkoa sileän sijaan. Toisaalta haluaisin neuloa täysin ohjeen mukaan, toisaalta taas olen ihaillen katsonut Ravelryssä takkeja, joissa molemmissa reunoissa kulkee palmikot. Katsotaan.. Ehkä en viitsi lähteä soveltamaan.

Tuossa päivänä parina istuskelin Ravelryä selailemassa ja iskin silmäni muutamaan ihanaan neuleeseen. Napsuttelin niitä jonooni ja samalla lisäsin uuden suunnittelijan suosikeihini. Joji Locatellilla on aivan ihania ohjeita. Tekisi mieli neuloa ne kaikki ja päätinkin, että Water and Stonen jälkeen lähtee puikoille Grown up Girl. Olin suunnitellut, että neulon taannoin hankkimistani ihanan vihreistä Dropsin Nepaleista uuden Owlsin, vanhan kuluneen tilalle, mutta päätin sittenkin käyttää langat tuohon edellämainittuun neuletakkiin. Owlsinkin neulon varmaan joskus uudelleen, koska sen neulominen oli mielestäni tosi mukavaa. Taidan kuitenkin ostaa siihen joskus vaikkapa jotakin viininpunaista lankaa.

Nyt on niin valtava neulemojo päällä etten malttaisi edellistä neuloa kun jo tulevat suunnitelmat valtaa mielen ja lankakorista kuuluu mahotonta huutelua ;) . Mutta onhan tässä taas pitkä syksy ja talvi aikaa puikkojen suihkia.

Nyt taidan kuitenkin kaivautua vällyjen alle. Huomenna suunnitelmissa enkunkurssin lopputehtävät ja tottakai myös vähän neulomista. Tahdon nopeasti uuden neuletakin lämmittämään kylminä päivinä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Raitaa ja linkkivinkki


 Ohje: Perussukat omasta päästä
Lanka: Novita Tico Tico
Puikot: 2,5mm

Eilen valmistuivat vihdoinkin jo heinäkuun lopulla aloittamani raitasukat ystävälle. En tiedä miksi näiden neulominen niin tihkaisi. Ehkä siksi, koska raidat eivät asettuneet kovinkaan kauniisti. Nyt ne kuitenkin ovat vihdoin valmiit ja voin huokaista helpotuksesta. Sukkia tarvitsisin kyllä itsekkin, joten ehkäpä joku malli pääsee pian puikoilla. Aion kyllä keskittyä nyt Water and Stoneen, mutta Ravelryn jonostani löytyy myös ihanat pöllösukat, joten ehkäpä luon silmukat myös niihin jo valmiiksi.

Päätin muuten perustaa oman blogin opiskelujani koskien. Jos lukijoistani löytyy muitakin opiskelijoita tai muuten vain opiskelusta kiinnostuneita, niin kurkatkaa tänne. Tällä hetkellä kerron enimmäkseen nettilukio-opinnoista, mutta ehkäpä sieltä vielä joskus löytyy jotakin yliopiston pääsykokeisiin ja toivottavasti myös yliopisto-opintoja koskien.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Nova







Ohje: Nova by Signe S. Simonsen
Lanka: Drops Baby merino (hiukan yli 4 kerää)
Koko: 6 yr.
Puikot: 2,5 mm ja 3,5 mm

Vihdoinkin keskimmäisen tytön neulemekko valmistui ja on kuulemma niin kiva, että sitä on tullut pidettyä joka päivä. Onpa se jo kertaalleen pestykin, kun leikin tohinoissa likaantui. Harmi vaan, että lanka näyttää alkavan nukkaantua aika helposti.

En seurannut ohjetta aivan prikulleen. Varsinkin tuon "etuläpän" tai oikeastaan koko yläosan kanssa oli vähän hankaluuksia, joten tein vähän sinnepäin. Jotenkuten se sitten kuitenkin onnistui, mutta ei ole mitenkään erityisen kaunis, jos läheltä katsoo. 

Jos nyt neuloisin uudelleen, kuten varmaan jossain vaiheessa neulonkin, lisäisin helmaan pidemmästi ainaoikeaa. Nyt rullautuu inhottavasti. Tekisin myös seuraavan raidallisena versiona, kuten malli oikeasti kuuluisikin. Tämän tein kuitenkin yksivärisenä, koska langat oli hankittu jo vuonna kivi ja kirves Päntäneeltä Tapion kaupasta. Molemmat isommat tytöt saivat itse valita mieluista lankaa paitaa varten. Esikoinen valitsi pinkkiä Alpacaa, joka vieläkin odottaa lankakorissa sopivaa mallia ja keskimmäinen valitsi sitten tätä punaista Baby merinoa.

Lanka oli mulle uusi tuttavuus. Todella pehmeää ja ihanan tuntuista ja varmasti myös lämmintä, mutta kuten aiemmin sanoin, tuntuu nyppyyntyvän suht herkästi. En tiedä käykö kaikille väreille samalla tavalla ja voi toki olla, että tytöllä on vähän liian rajut leikit neulemekolle. Pihalla kun juoksee ja kiipeilee menemään.

Neuloin mekon 6-vuotiaan koolla, vaikka tyttö onkin vasta 5-vuotias ja lisäksi ikäisekseen pieni. Ajattelin, että olis mukava, jos mekko olis mahdollisimman pitkäikäinen. Uskonkin, että mahtuu vielä kuusivuotiaallekkin, koska hihoissakin on ihan mukavasti pituutta. Mekkoahan voi myöhemmin käyttää paitana housujen kanssa.

Esikoinen jo alkoi vinkumaan itselleen samanlaista, mutta ihan heti en kyllä jaksa. Tällä hetkellä puikoilla ystävän raitasukat, jotka taitavat vihdoinkin valmistua lähipäivinä. Päätin myös purkaa edellisessä postauksessa näkyvän Rustyn ja aloitin samasta langasta ihanan Water and Stonen. Sormet jo syyhyää päästä sitä jatkamaan, mutta päätin neuloa nuo ystävän sukat ensin. Johan niitä on elokuusta asti neulottu.



Toissapäivänä vietimme miehen kanssa 10-vuotishääpäivää ja sain lahjaksi kauniin rannekellon. Omistin rannekellon viimeksi muistaakseni ala-asteella, joten oli jo aikakin saada uusi. Nykyään tulee kyllä tarkistettua aika kännykästä, mutta tuollainen kellohan käy samalla korusta, joten mieluinen lahja se oli. Minulla vain on niin älyttömän ohut ranne, että täytyy käydä pienentämässä sitä ennen kuin voin ottaa sen käyttöön.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Syksyä ilmassa






Puikoille hyppäsi Rusty. Olisin niin kovasti halunnut neuloa jokin aika sitten ostamistani ihanan vihreistä Dropsin Nepaleista uuden Owlin vanhan, nuupahtaneen tilalle, mutta ensin etsin monta tuntia puikkomittaani ja sitten kun vihdoin kävin ostamassa uuden, huomasin, että juuri niistä puikoista, jotka tarvitsisin, puuttuu parit. Harmitti kovasti. Muutamassa nettipuodissa etsiskelin sopivia puikkoja, mutta eipä huvittanut tilata, kun kolmien puikkopäiden hinnalla olisin melkein saanut kokonaisen pyöröpuikkosetin. Onko kenelläkään muuten kokemusta tuosta setistä?

Ei auttanut muu, kuin kaivaa lankavarastosta siellä jo jonkin aikaa maanneet ruskeat Maijat ja etsiä niille sopiva malli. Päädyin Rustyyn, mutta saa nähdä mitä tästä tulee. Jostain syystä en sittenkään ole ihan varma haluanko neuloa juuri tuon mallin.

Jostain syystä mieli on vähän ankea. Tuntuu etten oikein innostu mistään. Syysmasennusta kenties? Joka syksy sama juttu. Onneksi päiviä piristää siskon ihana pikkuinen, jota täti saa käydä nuuskuttelemassa niin paljon kuin haluaa. Välillä kipaistaan siskon (ja pikkuisen) kanssa myös kirpparikierrokselle, jonka johdosta löysin myös uuden lempparitunikanikin. Olen opetellut käyttämään vähän enemmän värejä pukeutumisessani vaikka kyllä sitä nykyäänkin tulee useimmiten vedettyä niskaan harmaata, mustaa ja ruskeaa.

Omenatkin alkavat olla valmiita, joten tulevina päivinä taidankin olla aika kiinni kodissa ja mehumaijassa. Omenasoseita on vielä jäljellä viime vuodesta, joten tänä syksynä ajattelin hyötykäyttää omenapuiden sadon mehuihin. Saa nähdä miten onnistun.

perjantai 31. elokuuta 2012

Kirjoneuleharjoituksia




Vihdoinkin sain jotain valmiiksi asti. Jotakin pientä. Niin pientä että ne on meidän 1,5-vuotiaallekkin turhan naftit. Sain tässä taannoin ystävältäni pussillisen vaatetta kuopukselle. Vaatteiden joukossa oli myös todella suloiset, pienet kirjoneulelapaset. Valitettavasti niissä oli silmänpakoja, mutta näppäränä tyttönä päätin piirtää kirjoneulekuvion muistiin ja neuloa uudet samanlaiset. Harjoituskappaleisiin en tosin löytänyt kovinkaan kivoja värejä. Käytin hyväkseni vain jämälankakorin antia enkä edes pahemmin miettinyt sopivatko värit toisiinsa. Alkuperäisten lapasten pohjaväri oli valkoinen, mutta sitä minulta ei löytynyt.

Ihan kivat lapasista tuli, mutta tosi pienet ja kyllähän sinne ainakin yksi virhekkin tuli. Bongaako kukaan? Tuo ukkeli on ihan kiva kuvio, mutta saisi olla alempana, myös peukun voisi siirtää alemmaksi, niin mahtuisi paremmin käteen.

Kaikki keskeneräiset työt jumii puikoilla. Ystävän raitasukat pitivät olla valmiina jo kuun alussa, kun kävin ystävän syntymäpäivillä Etelä-Suomessa, mutta onnistuin katkaisemaan puikon kesken kaiken enkä ole vieläkään saanut ostetuksi uusia. Täytyy kai käydä tänään vielä puikkovarasto läpi ja katsoa, että eikö minulla muka tosiaankaan ole toisia samanvahvuisia olemassa. Hävettää, kun lahjat on aina puoli vuotta myöhässä.

Mutta Jenni hei! Jos olet kuulolla, niin kyllä ne sukat on tulossa! Toivottavasti vielä tämän syksyn aikana :D .

maanantai 27. elokuuta 2012

Mistä kertoisin?




Jotenkin on koko kesän ollut huono bloggausinto. Oikein hävettää taas kerran. Nyt kun syksy alkaa painaa päälle eikä pihalla ole enää samalla tavalla puuhaa kuin kesällä, on taas aika kaivaa blogikin naftaliinista.

Nyt haluaisinkin tietää mistä haluaisitte mun kirjoittavan. Luetteko mielellänne pelkkiä neulejuttuja vai haluatteko edelleen kirjoituksia lapsista, koirasta tai kenties remontista, sisustamisesta? Vai kenties jostakin, mistä en ole aiemmin kirjoittanut mitään? Antakaa kommenttiboksiin ideoita, niin ehkäpä alkaa tämäkin blogi taas aktivoitumaan.

Sain tunnustuksen

KahviKaneli antoi minulle tunnustuksen. Suuri kiitos siitä. Aiemmin en olekkaan KahviKanelin blogissa vieraillut, mutta nyt päätin napata readeriin ja seurata aktiivisesti.
Tässä tulee tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3.. Ilmoita näille tunnustuksesta
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

On vaikea valita kahdeksan blogia niistä kymmenistä, joita seuraan Google Readerin välityksellä, mutta yritän nyt valita kuitenkin joitakin.

1. Neulova narttu -blogin Soile neuloo aivan ihanan värikkäitä neuleita.
2. Villalankasarvikuonon Judiuni on todella taitava neuloja.
3. Made in Lakeus -blogin Marika kirjoittaa mielenkiintoisesti mm. lääkisopinnoista.
4. Elämän Suola ja Sokeri -blogi on uusi tuttavuus. Veera Eliisa osaa kirjoittaa hyvin lapsiperheen elämästä.
5. Picture Me -blogissa voi seurata Tiian elämää neljän tyttären kotiäitinä.
6. Sandra ompelee ja neuloo kauniita vaatteita ja sisustusjuttuja Sandran tekemää -blogissa.
7. Prosessineuloja -blogissa Mari neuloo todella kauniita neuleita.
8. Nitkutettua -blogissa nitkuttaa Helena upeita neuleita.

Ja sitten seuraa ne kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni..

1. En oikeastaan tykkää suklaasta. Aina silloin tällöin tulee ostettua Tupla tai joku muu suklaapatukka, mutta aina en saata syödä sitä loppuun asti. Salmiakkia ja irtokarkkeja taas rakastan ja söisin vaikka aamusta iltaan.

2. Vaikka olen pieni ja hentoinen, niin minulla on yllättävän kova ääni tarvittaessa ja välillä vaikka ei tarttiskaan  :D .

3. Rakastan sitä, kun talvisin tai syksyn pimeinä iltoina ajellaan autolla ympäriinsä ja saan katselen ihmisten valaistuja ikkunoita, jotta näen millainen sisustus missäkin talossa on :) . En kuitenkaan hiiviskele ikkunoidenne takana ;) .

4. Tykkään pitää omankin kodin kaihtimia auki iltaisin, jos vaikka muut harrastavat samaa kuin minä kohdassa kolme.

5. Haluaisin edes kerran elämäni aikana päästä Pariisiin ja Italiaan.

6. Inhoan puhelimella soittamista. Olen inhonnut pienestä asti. Enkä edes tiedä miksi.

7. Olen kulkenut keskellä kaupunkia edellisepäivän sukkahousut lahkeesta roikkuen :D .

8. Pienenä tykkäsin leikkiä erivärisillä pikkukivillä ja nyt huomaan omien tyttöjeni tekevän sitä samaa.
 

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Paluu arkeen



Kesä on vienyt niin mennessään etten ole ehtinyt edes blogia päivittää. Tuntuu, että koko ajan ollaan oltu menossa, mutta jostain syystä kamera jää aina matkasta tai sitten en jaksaa kaivaa tuota isoa mötikkää laukusta esille.

Viikko sitten vuokrasimme pienen mökin kolmeksi päiväksi. Mies vietti siellä ensimmäisen yön kolmestaan isompien tyttöjen kanssa ja minä aloitin kotona aikamoisen urakan. Päätin nimittäin lopettaa imettämisen. Onhan tuo kuopus jo puolitoistavuotias ja koen, että rinnalla roikkuminen kävi itselleni liian rankaksi. Olen pitkän imetyksen puolestapuhuja, mutta jos se menee sille mallille, että äiti kokee jokaisen imetyshetken vain rasitteeksi, on aika lopettaa.

Loppujen lopuksi vieroitus on onnistunut hienosti ja nyt pikkuneiti on ollut jo viikon verran ilman äidinmaitoa. Iso tyttö jo!

Mökkiloma kulutettiin mm. onkimisen merkeissä. Oli ihanaa, kun koirakin sai juosta rauhassa vapaana ilman pelkoa, että juoksee tielle ja autojen alle. Olimme nimittäni sen verran korvessa ettei autoja kulkenut ohitse ollenkaan eikä Vilmakaan uskaltautunut mökin rajojen ulkopuolelle.

Kotiintuomisiksi oli mökilta yhdeksän ahventa, jotka suomustin ja paistoin pannulla. Tuli ihan lapsuus mieleen. Olihan isäni kova kalamies.

Tämä viikonloppu kului Nummelassa ystäväni ja hänen miehensä kotona. Lauantai-iltana marssimme ystävän kanssa herkkukassit kainaloissa Vihdin Liikuntasampoon keinutuolisaunomaan, herkuttelemaan ja rentoutumaan ulkoporealtaassa yhdessä ystäväni parhaimpien ystävien kanssa hänen 30-vuotissynttäreidensä kunniaksi. Tunnelma oli rento ja rauhoittava ja oli tosi mukavaa viettää pitkästä aikaa tyttöjeniltaa. Kolmen lapsen kotiäidille tuollainen monen tunnin irtautuminen arjesta on harvinaista herkkua.

Jos Jenni luet tätä, niin kiitokset vielä tätäkin kautta ♥ . Nyt olisi sitten tarkoitus palata takaisin arkeen, vaikka mies jatkaakin kesälomaansa vielä jonkun aikaa. Esikoisen koulu alkoikin jo loppuviikosta. Vaikka lomareissut ovat olleet kivoja ja ehdin näitä kodin seiniä katsella ihan riittävästi talven aikana, niin kyllähän tuo matkustelu ja reissaaminen myös väsyttääkin sen verran, että oikeastaan jo ihan odotan normaalia arkea ja sitä ettei kalenterissa ole merkittynä mitään muuta kuin korkeintaan neuvolakäyntejä ja opiskelujuttuja. Nyt saattaisi taas olla aikaa myös neuloa. En ole mitenkään ahkerasti neulonut viimeaikoina. Matkalla Nummelaan onnistuin katkaisemaan sukkapuikkonikin, joten ystävän synttärilahjasukkien neulominen tyssähti sitten heti alkuunsa.



Nämä elämäni ensimmäiset junasukat valmistuivat jo jokin aika sitten lämmittämään suvun uusimman tulokkaan pieniä jalkoja. Siskoni sai aivan valloittavan tyttövauvan parisen viikkoa sitten ja tämä täti on aivan myyty. Liekö pientä vauvakuumettakin ilmassa ;) .

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kuulumisia





Taas on ollut aikamoinen tauko kirjoittamisesta. Sitä se kesä teettää. Meidän kesään onkin mahtunut kaikenlaista. Käytiin viettämässä viikko Kuusamossa, jossa vaellettiin, uitiin, ongittiin ja ihan vaan oleskeltiin. Kotiin palattua taas oli edessä kotipaikkakunnan markkinat, jossa tytöt pääsivät karusellin kyytiin ja vähän muihinkin tivolilaitteisiin. Vilma-puudeli väsähti Kuusamon reissussa niin kovin, että kotona se lähinnä vain makoilee. Onhan sillä ikääkin jo kymmenen vuotta, joten patikointi taisi ottaa vanhan rouvan voimille.




Puikot eivät nyt oikein ole jaksaneet sauhuta. Kuusamossa neuloskelin muutaman tiskirätin ja ystävälle on tulossa synttärilahjaksi raitasukat. Itsekin täytin 9.7. 30 vuotta ja tilasin itselleni lahjaksi lankaa. Pakkohan osa langoista oli heti korkata ja nyt puikoilla onkin pitsibolero itselleni. Sellaista olen kyllä monta kertaa kaivannutkin.

Olen ollut poissa blogimaailmasta ja Ravelrystä melkein koko kesän ja kun nyt sitten pari päivää sitten päätin katsastaa uusimmat nettineulojien kuulumiset, törmäsin todella ikäviin uutisiin, joista en meinaa toipua millään. On tosi vaikea uskoa, että yksi meistä nettineulojista on nyt poissa :( . Levätköön hän rauhassa ♥ .

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kukkasia








Niin se vaan on, että kesä tuli että paukahti. Vielä vähän aikaa sitten näkyi puissa vasta pienet hiirenkorvat ja nyt omenapuut ja tuomet kukkii jo aivan valkoisena ja vaaleanpunaisena. Tämä aika kesässä on kauneinta! Meidän ja rajanaapurin tontteja erottaa korkea tuomiaita ja se on aivan upea täydessä kukassa ollessaan. Omenapuita meiltä löytyy kaksi. Talon entinen omistaja on istuttanut ne hassusti tuomiaidan viereen, joten eiväthän ne saa valoa tarpeeksi. Niinpä kaikki oksat kasvavat talon puolelle ja toinen puoli jää pimentoon. Puut pitäisi kaataa ja istuttaa uudet paremmille paikoille, mutta kuinka nuo malttaa kaataa. Ne ovat niin kauniit vaikka vinoja ja huonostihoidettuja ovatkin.

Puikotkin yrittävät aina välillä sauhuta, mutta jotenkin en nyt jaksa neuloa muuta kuin pikkutöitä. Still Light Tunic meni purkuun, koska kuten Hansu jo aiemmin varoitteli, siitä oli tulossa mallitilkusta huolimatta turhan suuri. Yritän uusiksi toivottavasti paremmalla onnella sitten kun taas tuntuu siltä, että huvittaa.

Ravelryn jonoon on kertynyt paljon mielenkiintoisia neuleita ja juuri nyt tuntuu siltä, että haluaisin laittaa puikoille jonkun niistä. Paulie kiinnostaisi kovasti ja suunnittelin jo neulovani sen Tico Ticosta. Sprout Cardiganin aloitan kyllä heti, kun vaan saan päätettyä mistä langasta sen neuloisin ja minkä värisenä sen haluaisin. Tekisinkö siitä kesän iloisen väripilkun, limen, turkoosin tai keltaisen, vai neuloisinko monikäyttöisen musta, harmaan, valkoisen tai nuden? Jätän ajatuksen vielä muhimaan. Myös Basque saa aikaan syyhytystä sormissa. Jostakin syystä tälläinen farkku ja trikoopaita -ihminen on alkanut lämmetä kaikelle romanttiselle. Nyt kuitenkin istun vielä hetkeksi alas tuon pienemmän työn pariin. Ehkäpä seuraavassa postauksessa on taas jotakin valmista esiteltävää.




tiistai 15. toukokuuta 2012

Palmikkotakki


Ohje: 16. Tytön palmikkotakki (Suuri Käsityö 3/2010)
Lanka: Novita Nalle
Puikot: 3,0mm ja 3,5mm
Muuta: Vyötärön kavennukset neuloin väärin, kun en ymmärtänyt ohjetta kunnolla. Nyt helma on vähän liian kellomainen, mutta kokonaisuutena kuitenkin tosi kivannäköinen takki. Vartalo-osassa olisi saanut olla enemmän tilaa. 




Päätinpä postata nyt sitten heti perään tästä Neiti Viisveen palmikkotakista. Siitä tuli kaikinpuolin ihan kelpo takki, vaikka seuraavan takin osaisinkin tehdä paremmin. Vyötärön kavennukset oli mielestäni kirjoitettu ohjeeseen osittain vähän epäselvästi, joten neuloin ne väärin. Nyt helma on sitten ehkä turhan kellomainen, mutta ei se mitään. Onneksi neiti on niin prinsessa, että kellomainen helma on vain positiivista ;) . 

Hihojen kiinnitys ei myöskään onnistunut heti ekalla kerralla. Kuvissakin ne pullottavat hassusti, mutta se johtuu alla olevasta lyhythihaisesta paidasta, jota en alkanut enää vaihtamaan kesken kuvausten, koska neitihän ei olisi sen jälkeen enää kameran eteen. Oli sen verran hankalaa saada edes nämä kuvat otettua.

Tuo vartalo-osa mua edelleen vähän ihmetyttää. Luulen, että olen neulonut sen vahingossa pienemmän koon ohjeella. Harmittaa vietävästi. Nooh.. Tämä oli tälläinen harjoituskappale. Oli tuota sen verran mukava neuloa, että helposti voisin neuloa toisenkin. Ja vaikka kaikille kolmelle tytölle omansa. Ehkä itsellenikin, mutta kun lehdessä ei ollut takkia aikuisten koossa.


Vaikka kastelulla ja venyttelyllä takki saikin enemmän kokoa, istuessa vartalo-osassa nappilista irvistelee rumasti. Harmillista. Napeiksi päädyin laittamaan erivärisiä ja -näköisiä nappeja, koska en jaksanut lähteä lasten kanssa kauppaan nappeja metsästämään eikä omista varastoista löytynyt sopivia yksivärisiä nappeja. Täytyisi kai joskus lankavaraston sijasta kartuttaa nappivarastoa.

Tästä muuten pääsenkin aasinsiltaa kertomaan etten ole ostanut uutta lankaa aikoihin! En varmaan kahteen tai kolmeen kuukauteen. Mutta jos aion näitä palmikkotakkeja neuloa toisillekkin tytöille, niin siinä tapauksessa on taas uusia lankoja hankittava. Varastosta ei löydy sopivanvahvuista lankaa ainakaan riittävästi eikä oikeassa värissä.



Näistäkin kuvista huomaa, että meikäläisen kamera taitaa vedellä viimeisiään. Se on joutunut liian monta kertaa lasten käsiin ja onhan se kolahdellut lattiallekkin jo useamman kerran. Yhtenä haaveena minulla olisikin saada kunnon järjestelmäkamera hienoine objektiiveineen ja päästä jonkinlaiselle valokuvauskurssille. Olisi ihana osata kuvata niin, että tulee tarkkaa ja selkeää jälkeä ja aivan mahtavaa olisi saada kuvattua liikkuvia kohteita. Tällä kameralla en ole siinä onnistunut. Laukkaava hevonen, hyppivä tai juokseva lapsi, lentävä perhonen tai kameraa kohti juokseva koira olisi ihana ikuistaa. Ainahan sitä saa haaveilla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...