Paluu arkeen

Kesä on vienyt niin mennessään etten ole ehtinyt edes blogia päivittää. Tuntuu, että koko ajan ollaan oltu menossa, mutta jostain syystä kamera jää aina matkasta tai sitten en jaksaa kaivaa tuota isoa mötikkää laukusta esille.

Viikko sitten vuokrasimme pienen mökin kolmeksi päiväksi. Mies vietti siellä ensimmäisen yön kolmestaan isompien tyttöjen kanssa ja minä aloitin kotona aikamoisen urakan. Päätin nimittäin lopettaa imettämisen. Onhan tuo kuopus jo puolitoistavuotias ja koen, että rinnalla roikkuminen kävi itselleni liian rankaksi. Olen pitkän imetyksen puolestapuhuja, mutta jos se menee sille mallille, että äiti kokee jokaisen imetyshetken vain rasitteeksi, on aika lopettaa.

Loppujen lopuksi vieroitus on onnistunut hienosti ja nyt pikkuneiti on ollut jo viikon verran ilman äidinmaitoa. Iso tyttö jo!

Mökkiloma kulutettiin mm. onkimisen merkeissä. Oli ihanaa, kun koirakin sai juosta rauhassa vapaana ilman pelkoa, että juoksee tielle ja autojen alle. Olimme nimittäni sen verran korvessa ettei autoja kulkenut ohitse ollenkaan eikä Vilmakaan uskaltautunut mökin rajojen ulkopuolelle.

Kotiintuomisiksi oli mökilta yhdeksän ahventa, jotka suomustin ja paistoin pannulla. Tuli ihan lapsuus mieleen. Olihan isäni kova kalamies.

Tämä viikonloppu kului Nummelassa ystäväni ja hänen miehensä kotona. Lauantai-iltana marssimme ystävän kanssa herkkukassit kainaloissa Vihdin Liikuntasampoon keinutuolisaunomaan, herkuttelemaan ja rentoutumaan ulkoporealtaassa yhdessä ystäväni parhaimpien ystävien kanssa hänen 30-vuotissynttäreidensä kunniaksi. Tunnelma oli rento ja rauhoittava ja oli tosi mukavaa viettää pitkästä aikaa tyttöjeniltaa. Kolmen lapsen kotiäidille tuollainen monen tunnin irtautuminen arjesta on harvinaista herkkua.

Jos Jenni luet tätä, niin kiitokset vielä tätäkin kautta ♥ . Nyt olisi sitten tarkoitus palata takaisin arkeen, vaikka mies jatkaakin kesälomaansa vielä jonkun aikaa. Esikoisen koulu alkoikin jo loppuviikosta. Vaikka lomareissut ovat olleet kivoja ja ehdin näitä kodin seiniä katsella ihan riittävästi talven aikana, niin kyllähän tuo matkustelu ja reissaaminen myös väsyttääkin sen verran, että oikeastaan jo ihan odotan normaalia arkea ja sitä ettei kalenterissa ole merkittynä mitään muuta kuin korkeintaan neuvolakäyntejä ja opiskelujuttuja. Nyt saattaisi taas olla aikaa myös neuloa. En ole mitenkään ahkerasti neulonut viimeaikoina. Matkalla Nummelaan onnistuin katkaisemaan sukkapuikkonikin, joten ystävän synttärilahjasukkien neulominen tyssähti sitten heti alkuunsa.

Nämä elämäni ensimmäiset junasukat valmistuivat jo jokin aika sitten lämmittämään suvun uusimman tulokkaan pieniä jalkoja. Siskoni sai aivan valloittavan tyttövauvan parisen viikkoa sitten ja tämä täti on aivan myyty. Liekö pientä vauvakuumettakin ilmassa ;) .