Kukkasia

Niin se vaan on, että kesä tuli että paukahti. Vielä vähän aikaa sitten näkyi puissa vasta pienet hiirenkorvat ja nyt omenapuut ja tuomet kukkii jo aivan valkoisena ja vaaleanpunaisena. Tämä aika kesässä on kauneinta! Meidän ja rajanaapurin tontteja erottaa korkea tuomiaita ja se on aivan upea täydessä kukassa ollessaan. Omenapuita meiltä löytyy kaksi. Talon entinen omistaja on istuttanut ne hassusti tuomiaidan viereen, joten eiväthän ne saa valoa tarpeeksi. Niinpä kaikki oksat kasvavat talon puolelle ja toinen puoli jää pimentoon. Puut pitäisi kaataa ja istuttaa uudet paremmille paikoille, mutta kuinka nuo malttaa kaataa. Ne ovat niin kauniit vaikka vinoja ja huonostihoidettuja ovatkin.

Puikotkin yrittävät aina välillä sauhuta, mutta jotenkin en nyt jaksa neuloa muuta kuin pikkutöitä. Still Light Tunic meni purkuun, koska kuten Hansu jo aiemmin varoitteli, siitä oli tulossa mallitilkusta huolimatta turhan suuri. Yritän uusiksi toivottavasti paremmalla onnella sitten kun taas tuntuu siltä, että huvittaa.

Ravelryn jonoon on kertynyt paljon mielenkiintoisia neuleita ja juuri nyt tuntuu siltä, että haluaisin laittaa puikoille jonkun niistä. Paulie kiinnostaisi kovasti ja suunnittelin jo neulovani sen Tico Ticosta. Sprout Cardiganin aloitan kyllä heti, kun vaan saan päätettyä mistä langasta sen neuloisin ja minkä värisenä sen haluaisin. Tekisinkö siitä kesän iloisen väripilkun, limen, turkoosin tai keltaisen, vai neuloisinko monikäyttöisen musta, harmaan, valkoisen tai nuden? Jätän ajatuksen vielä muhimaan. Myös Basque saa aikaan syyhytystä sormissa. Jostakin syystä tälläinen farkku ja trikoopaita -ihminen on alkanut lämmetä kaikelle romanttiselle. Nyt kuitenkin istun vielä hetkeksi alas tuon pienemmän työn pariin. Ehkäpä seuraavassa postauksessa on taas jotakin valmista esiteltävää.