Syksyä ilmassa

Puikoille hyppäsi Rusty. Olisin niin kovasti halunnut neuloa jokin aika sitten ostamistani ihanan vihreistä Dropsin Nepaleista uuden Owlin vanhan, nuupahtaneen tilalle, mutta ensin etsin monta tuntia puikkomittaani ja sitten kun vihdoin kävin ostamassa uuden, huomasin, että juuri niistä puikoista, jotka tarvitsisin, puuttuu parit. Harmitti kovasti. Muutamassa nettipuodissa etsiskelin sopivia puikkoja, mutta eipä huvittanut tilata, kun kolmien puikkopäiden hinnalla olisin melkein saanut kokonaisen pyöröpuikkosetin. Onko kenelläkään muuten kokemusta tuosta setistä?

Ei auttanut muu, kuin kaivaa lankavarastosta siellä jo jonkin aikaa maanneet ruskeat Maijat ja etsiä niille sopiva malli. Päädyin Rustyyn, mutta saa nähdä mitä tästä tulee. Jostain syystä en sittenkään ole ihan varma haluanko neuloa juuri tuon mallin.

Jostain syystä mieli on vähän ankea. Tuntuu etten oikein innostu mistään. Syysmasennusta kenties? Joka syksy sama juttu. Onneksi päiviä piristää siskon ihana pikkuinen, jota täti saa käydä nuuskuttelemassa niin paljon kuin haluaa. Välillä kipaistaan siskon (ja pikkuisen) kanssa myös kirpparikierrokselle, jonka johdosta löysin myös uuden lempparitunikanikin. Olen opetellut käyttämään vähän enemmän värejä pukeutumisessani vaikka kyllä sitä nykyäänkin tulee useimmiten vedettyä niskaan harmaata, mustaa ja ruskeaa.

Omenatkin alkavat olla valmiita, joten tulevina päivinä taidankin olla aika kiinni kodissa ja mehumaijassa. Omenasoseita on vielä jäljellä viime vuodesta, joten tänä syksynä ajattelin hyötykäyttää omenapuiden sadon mehuihin. Saa nähdä miten onnistun.