Projekti jämälanka

Päätin taas vaihteeksi alkaa tuhota jämälankakokoelmaani. Kirjastosta löytyi Moda 1/2011, josta jo aika moni on neulonut ihanan lasten jämälankatakin. Tämä omani on aika järkky. Tiedän.
Puolustaudun sillä, että langat on A. valittu pimeässä, B. takki on todellakin tarkoitettu pääasiassa jämälankojen tuhoamiseen eikä siitä ole tarkoituskaan neuloa mitään muotiluomusta ja C. Tämä on vasta harjoituskappale. Luulenpa että seuraava versio pääsee puikoille heti tämän ensimmäisen jälkeen ja siihen aion kyllä valita langat huolella.

Tästä aiheesta pääsenkin aasinsiltaa tuohon korintekeleeseen.. Me miehen kanssa hermostutaan aina välillä joka puolella pyöriviin keskeneräisiin neuletöihini, joita tosiaan lojuu niin sohvalla, sängyllä, lipaston laatikossa kuin lattiallakin ja olenkin haaveillut keskeneräisille töille jonkinlaista koria tai arkkua. Sopivaa ei ole kuitenkaan jatkuvista etsinnöistä huolimatta tullut vastaan. Tai no on yksi ihana koristeellinen metallinen arkku, mutta sillä sitten olikin hintaa sen verran etten ihan raaskinut ostaa.
Kun sisko sitten lykkäsi kouraani kilon vyyhdin harmaata ontelokudosta, päätin virkata siitä keskeneräisten korin itse. Kori on jo hyvällä mallilla ja olen aika yllättynyt, että sen virkkaaminen onnistui heti ensi yrittämällä. Minähän en ole mikään hyvä virkkaaja. Se on jotenkin paljon monimutkaisempaa, vaikkakin nopeampaa, kuin neulominen.

Tuon korin myötä mua puraisikin sitten virkkauskärpänen. Tekisi mieli virkata pieniä kukkamattoja, joista voisin koota yhden ison maton olohuoneeseen. Myös isoäidinneliöiden virkkaaminen syyhyttäisi sormia, mutta eipä taida olla sopivia lankoja. Harkitsin jo, että hakisin Tokmannin alesta kasan Seiskaveikkaa eri väreissä ja virkkaisin isoäidinneliöistä itelleni torkkupeitteen. Saa nyt havaita viitsinkö. Yleensä siellä ei ole koskaan jäljellä muuta kuin mustaa ja jotain ihmevärejä.

Nyt taas virkkauksen pariin..