Lipaston päällä lojuu keskeneräiset sukat jo varmaan toista kuukautta. Ei tarvitsisi kuin kärkikavennukset ja niin saisin uudet sukat jalkoihini. Mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Tuntuu ylivoimaiselta tarttua puikkoihin.
Keittiön tasolla kaksi uutukaista lankakerää huutelee, että pitäisi tarttua koukkuun ja virkata pari pöytätablettia. Ei onnistu! Siinä ne ovat huutaneet jo viikon, pari. Miten innoissani, inspiraatiota täynnä lähdin kesken siivouksen näitä lankoja ostamaan. Suunnittelin suuria. Kuusi kaunista virkattua pöytätablettia. Eihän niihin nyt kauaa mene, pari päivää korkeintaan. Juupa juu.. Ei varmasti. Pitäisi vaan ensin aloittaa.
Onko tuttuja ajatuksia? Jääkö muillakin hommat elämää suurempien ideoiden tasolle? Toteutus vain puuttuu?
Entä kuulostaako tutulta seuraava skenaario?
Kaivelen lankalaatikosta lankakerän valmiiksi. Sitten vielä puikot. Yksi on hukassa. Missä ihmeessä se voi olla?!? Käyn läpi kaikki olohuoneen lipaston laatikot. Sitten työhuoneen hyllyn. Makuuhuoneen lipastosta ei löydy kuin 3-veen vaatteita ja vanhan puhelimeni vara-akku. Ei löydy sohvan välistä, ei projektipussukasta. Manausta ja jalan polkemista.. Pakkohan sen nyt jossain on olla. Tunnin etsimisen tuloksena se löytyy sieltä ensimmäisestä laatikosta, josta sitä alunperin etsinkin..
Vihdoinkin pääsen rojahtamaan sohvalle läppärin ääreen ohjetta etsimään. Miltäs sivustolta se löytyikään? No Ravelrystä nyt ainakin. Mutta mikä sen nimi nyt sitten olikaan? Entä suunnittelija? Surffailtuani netin neulemaailmassa vartin tai puoli tuntia, onnistun löytämään ohjeen. Jee! Vihdoinkin pääsen aloittamaan!
Vedän henkeä syvään ja alan luoda silmukoita. Samassa vessasta kuluu: "Äitiii, Pyyhkimään!". Ei auta. Mentävä on. Velvollisuuteni suoritettuani, rojahdan takaisin sohvalle vain huomatakseni että olin kiikuttanut puikot ja langan lipaston päälle. Haen ne ja rojahdan sohvalle. "Äitiiii, Nappi kakkaa lattialle!". No voihan nyt pee! Pakko mennä pyyhkimään ennen kuin esikoinen haahuilee kuulokkeet korvilla, puhelin kädessä (ja katse puhelimessa) huoneestaan ja astuu kakkaan. Eipä olisi ensimmäinen kerta sekään.
Kun peput on pyyhitty ja lattiat putsattu, onkin jo aika kömpiä pehkuihin. Nappaan neuleen mukaan makuuhuoneeseen. Neulon sitä sitten kun kuopus on nukahtanut. Niin ainakin kovasti suunnittelen. Jospa vaikka katsoisin jotain Netflixistä sillä aikaa kun odottelen kuopuksen nukahtamista. Kuluu tunti, toinenkin. Elokuva vie mennessään. Sitten tulee uni. Aamulla herään tokkurassa kellon soittoon. Nappaan puhelimen ja vaatteet sängyn viereltä. Siinä se on se kirottu neulekin.. Pari silmukkaa luotuna, odottamassa uutta inspiraatiota. Ehkä sellainen tulee tänään, ajattelen. Juu-u.. Niinhän sitä luulisi..
Tälläistä on meikäläisen neulominen nykyään. Ei oikein onnistu, ei.
Elä pahastu, mutta mulla pääsi nauru kun tämän luin. Mulla ei kyllä oo puikot hukassa, ne on tarkasti talletettu. Ohojeita etin minäkin joskus, mutta tuo muun elämän sähellys "pyyhkimään, koiran kakat tai pissat lattialla" on kyllä niin tuttua. Nukkumaan meen kymmenen aikaan minäkin, lapset tosin viekäkin aiemmin, mutta aamut alakaa kukonlaulun aikaan sitte vuorostaan. Juu, joskus vaan ne jotkut pelekät kärkikavennukset ottaa aikansa. Kyllä ne sieltä tullee, usko vaan. Tsemppiä arkeen ja toivotaan, ettei liikoja innostu supistelemaan enää.
VastaaPoistaJoo, luulenpa että on aika tuttua monelle, jolla on lapsia ja koiranpentu :D .
PoistaNuo kärkikavennukset sain kuin sainkin tehtyä eilen heti tämän blogipostauksen jälkeen. Joskus tää blogikin toimii sellasena motivaattorina ja tsempparina :) .
Aika aikaansa kutakin. Mulla oli semmosia talvia että en saanut ko varren sukkaan tehtyä. Se oli sillon ko lapset (6kpl) oli pieniä.Ja meillä oli kohtalaisen iso lypsykarjakin. Nyt on nuorimmainenkin koulussa toisella paikkakunnalla ja muut mukelotkin maailmalla. Lehmät lähti ja ukkokin on reissutöissä. Nyt on aikaa neuloa vaikka aamusta iltaan:)No käyn vähä töissä välillämutta vaan arkipäivisin;) Että älähän hättäile kyllä se sinunki aika
VastaaPoistatulee.
-Nonna-