Puikot viuhuu, kaikki väki riehuu...

Otsikko on tällä hetkellä erittäin kuvaava. Tytöt ovat jotenkin rauhattomia. Hetkittäin ilmaantuvat sadekuurot estävät ulos lähtemisen ja täällä neljän seinän sisällä tahtoo energia purkautua vähän väärällä tavalla. Tavarat lentelevät, jalat polkevat lattiaa, suupielet kaartuu murjotukseen, huuto ja itku raikaa. Mitä tekee äiti? No neuloo. Istuu sohvalle, ottaa kutimet esille, sulkee korvansa kiukulta ja huudolta, väistelee lenteleviä tavaroita ja neuloo. Välillä kannetaan esikoista jäähypenkkiin tai kehoitetaan kuopusta halaamaan ja pyytämään anteeksi isosiskolta. Välillä myös nauretaan hassuille kommelluksille.

Ei nämä päivät sentään ihan pelkkää tappelua ole vaikka välillä siltä tuntuukin. Niin tämäkin päivä lähti aamusta vähän väärille raiteille, mutta hipsittiin esikoisen kanssa takas peiton alle ja tehtiin herääminen uusiksi. Aloitettiin aamu oikealla jalalla ja päästiin kuvaamaan tyttöjen uusia pipoja.

Neuloin molemmille eilen Jatan mahtavat Mariomyssyt. Kuopukselle tosin omana variaationa, koska liian löysä myssy tippuisi jatkuvasti silmille. Aika ihanat niistä tuli, vaikka esikoisen virkattu hyrrä täytyy varmaan virkata uudelleen. Jostain syystä se tahtoo päästä purkautumaan vaikka mielestäni päättelin ihan hyvin. Olkoon tuo nyt sen aikaa kun kestää. Virkkaan sitten uuden kun tuota ei kehtaa enää pitää.

Ohje: Jatan Mariomyssy (kuopuksella muunneltuna)
Lanka: Novita Pirta (tummanruskea)
Puikot: vitosen pyöröDropsit

Esikoisen hyrrään laitoin koristeeksi ihanan siilinapin, joita sain joskus kaupanpäällisenä jostakin nettipuodista. En kuollaksenikaan muista mistä.

Kuten huomaatte, pääsin pikkuisen repsahtamaan lupaukseni kanssa. En ole vielä neulonut Minttumaaria ja Nellin sukkia valmiiksi. Päätin että Minttumaari saa olla matkaneuleena automatkoille, koska jotenkin sen neulominen ei nyt vain maistu. Nellin sukat taas ovat tällä hetkellä teillä tietymättömillä. En kertakaikkiaan ymmärrä minne ne ovat kadonneet. Varmaan jonnekkin niistä lukemattomista hyvistä piiloista, jotka paljastuvat aivan liian hyviksi.

Tällainen lähtee maanantaina matkalle kohti huivivaihtoystävääni. Ihana alpakkainen oma variaatio Shetland Trianglesta (päädyin sittenkin antamaan "pieleen menneen" Shettikseni huivivaihdossa, koska virheet tekevät siitä oikeastaan tosi nätin. Virhe kun toistui joka mallikerrassa. Huivista tuli ihanan iso ja pehmeä ja mun olis tehnyt mieli pitää se itselläni. Tilasin kyllä jo langat omaan ja siskon huiviin. Samassa paketissa on tulossa myös langat mun ja siskon Mariomyssyihin ja lapasiin. Puuhaa siis riittää tulevaisuudessakin. Joululahjojakin täytyisi jo kiireen vilkkaa neuloa. Ideoita pursuaa mutta en vaan ole vielä päässyt niitä toteuttamaan.