Pyöritän ja kampean

Pikkuisen on jo jotain valmistakin. Nellin pipon sain valmiiksi jo aikoja sitten, mutta en ole jaksanut siitä mitään kirjoittaa. Tuo kun on tuollainen nopea ja yksinkertainen malli eikä mitenkään erityisemmin blogattavan arvoinen. Ihan kelpo pipo silti. Neuloin siis pitkillä puikoilla suorakaidetta niin pitkästi, että se oli sopivan kokoinen kuopuksen päähän kaksinkerroin taitettuna. Sitten vain sivusaumat kiinni ja pipo on valmis. Lankana Novita Jenga.

Sikin sokin sukatkin on valmiina, mutta vielä höyryttämättä ja kuvaamatta.


Nyt te varmaankin tiedätte mitkä uudet leikkikalut olen saanut. Kyllä vain! Mies haki eilen postista paketin Piikkopirrasta ja paketista hyppäsi esiin vyyhdinpuut ja kerijälaite. Koko eilinen ilta kului testatessa uusia laitteita ja tänään jatkoin kerimisen opettelua. Kaikista langoista en saa kovinkaan siistiä kerää, mutta aina nuo käsin kerityt kerät voittaa.
Jostakin syystä lanka tahtoo pompahtaa välillä kerän sivulle kesken kerimisen. Mistähän se mahtaa johtua ja pystynkö sitä jotenkin itse ehkäisemään?

On täällä harrastettu vähän muutakin kuin neulomista ja kerimistä. Sain toissailtana koolausinspiraation ja niinpä lattean persikan värinen villalankakerä sai pirteämpää väriä pintaansa. Tykkään kovasti, vaikka onkin aika karkkivärit. Ensimmäistä kertaa sain väreistä suht laikuttomat ja väri tarttui aika hyvin. Nyt täytyy ihan tosissaan pitää sormensa kurissa etten naputtele tilausta Tapion kauppaan. Tekis niin kovasti mieli tilata Kool-Aideja ja värjäämätöntä lankaa värjäyskokeiluja varten.

Muuten.. Nalle-bolero koki eilen purkutuomion. Siitä oli tulossa liian iso ja muutenkaan sen neulominen ei enää maistunut. Sormet syyhyää päästä aloittamaan February Lady Sweatheria vaikkei mulla ole siihen vielä lankojakaan. Äitikin soitteli ja pyysi neulomaan sille tummanpunaisen baskerin. Malli on vielä hakusassa, samoin lanka. Huivivaihdon huivikin pitäisi jo kovaa kyytiä aloittaa. Siihenkin pitäisi ensin hommata langat. kävin jo yhden langan ostamassa, mutta kun eilen aloitin siitä neulomaan, homma tökki heti alkuunsa. Vuorelman kampavillalanka on siis aivan liian ohutta jopa pitsihuivia varten. Ainakin mun kätösiini.

Nyt taidan jatkaa jämälankojeni kerimistä. Jospa neulominen maistuis taas niistäkin, kun on kauniimmilla kerillä eikä solmussa kassin pohjalla.