Postin tuomaa

Posti toi eilen esikoisen synttärilahjan. Annoin sen tänään neitokaiselle ja kovin oli iloissaan. Sanoin että saa tänään itse keriä langan kerijälaitteella keräksi että pystyy neuloa. Puikot ovat Prymin muoviset lasten neulepuikot kokoa 4mm, silmukkastopparit myös Prymin tuotantoa. Lanka taas on ihanan tuntuista Mirasol Hachoa, 100 % merinovillaa sateenkaaren väreissä. Halusin ostaa ensimmäiseksi omaksi lankavyyhdiksi jotakin muuta kuin perinteistä Novitaa. Katsotaan mitä tyttö saa tuosta aikaiseksi. Veikkaan kaulahuivia tai pannulappua. Eikös ne ole ne perinteiset ensimmäiset neuleet?

Nyt kuitenkin askartelut vievät voiton neulonnasta. Leikkaavat pikkusiskon kanssa kartongista hämähäkkejä ja koristelevat ne napeilla ja tarroilla. Tykkään kyllä siitä, että molemmat tytöt tykkäävät tehdä käsillään kaikenlaista. Minä perin oman innostuksen ja taitoni isältäni, joka maalasi harrastelijana öljyväreillä tauluja ja joka aikoinaan työskenteli valokuvamaalarina, eli mustavalkoisten valokuvien aikaan, maalasi valokuviin värit. Aikoinaan maalasi valokuvat kaikista Suomen kirkoista. Isä oli myös runoilijaluonne, eli runoja syntyi monta kansiollista, joista osista tehtiin myös hengellisiä lauluja. Isältäni siis perin piirtämisen taidon. Harvoin tulee piirrettyä, mutta tykkään kyllä piirtää ja aikoinaan koulussa kuvaamataito oli aina 10. Samoin tekstiilitöissä, vaikka siltä puolelta hallitsenkin vain neulomisen, jonka taas opin äidiltäni.

Siskoni osaa ommella, askarrella, piirtää, maalata ja laulaa. Varsinainen monitaituri siis. Molemmat veljenikin perivät isältä piirtämisen taidon ja vanhempi veli on myös suhteellisen musikaalinen. Soitteli aikoinaan sähkökitaraa ja rumpuja.

Mieheni on myös musikaalinen, joten voisin olettaa että tytöistä tulee (ovatkin jo) aika taiteellisia tyttöjä.

Rikoin muuten lupaukseni ja neuloin ystävän miehen sukkien sijasta parit tossut. Nyt maittaa taas sukkienkin neulominen. Intoa auttaa myös kirjastosta löytynyt Austenin Viisasteleva sydän äänikirjana. Mukava iltaisin makoilla sängyssä peiton alla, neuloa sukkaa ja kuunnella äänikirjaa. Vielä kun löytäisin jostakin edullisen kannettavan cd-soittimen. Eilisellä ostosreissulla törmäsin vain yhteen, joka maksoi 39 euroa ja mielelläni en sellaista summaa maksaisi aataminaikaisesta laitteesta. Eikös cd-levyt ala pian olla menneen talven lumia? Kuvittelin että Ipodien, musiikkipuhelimien, mp3- ja mp4-soittimien yms. tulvassa vanha kunnon kannettava cd-soitin olisi jo menettänyt arvoaan, mutta tuntuupa niillä tosiaan olevan vieläkin melkoisesti hintaa.