Muisti koetuksella

On se kumma miten tämän palmikkotakin neulominen alkoi maistumaan, kun oikeasti pitäisi lukea kovaa kyytiä biologiaa ja yhteiskuntatietoa. Tuossa tuo neule on lojunut jo varmaan pari kuukautta keskeneräisenä ilman, että olisin siihen päin vilkaissutkaan, mutta nyt kun alkaa tuntua siltä ettei lukio edisty yhtään ja pitäisi niitä kursseja yrittää suorittaa, niin jopas muuten alkoikin palmikot kiinnostamaan. Onpa vielä niin mukava neule ettei malttais käsistään päästää.

Kyseessä on siis Suuri käsityö 3/2010 -lehden neuleohje nro 16 Tytön palmikkotakki. Neulon takkia tuolle meidän pian viisivuotiaalle vaaleanpunaisen ystävälle. Lankana on ohjeesta poiketen Novitan Nalle, jota on muuten aika inhottava neuloa ohuilla bambupuikoilla.
Neule on kuitenkin tosi mielenkiintoinen, koska sen kanssa voi hyvinkin vaikkapa katsella telkkaria, mutta se ei kuitenkaan ole tylsä. Juuri tänään selvitin kohdan, jossa piti jaksaa muistaa yhtä aikaa seurata palmikonkääntöjä, napinläpien paikkoja sekä vissiin kolmenlaisia kavennuksia. Kerroslaskuri oli käytössä palmikoita varten, mutta muuten menin sitten ihan vaan oman muistini mukaan ja onneksi selvisin. Hiukan tuo ohje vaikutti olevan vyötärökavennusten kohdalta epäselvä, mutta neuloin sitten vähän niinkuin omasta päästä. Ainakin nyt vaikuttaisi ihan hyvältä ja luulenpa, että takista tulee tosi nätti sitten kun se on valmis, pesty ja muotoiltu. Kunpa saisinkin sen valmiiksi ennen kesää. Tuollainen pidempi neuletakki olisi varmasti kiva yllä silloin kun toppa- ja välikausitakki on liikaa, mutta ilmankaan ei voi vielä olla.

Tätä takkia on jopa niin mukava neuloa, että suunnittelin jo mielessäni samaa takkia myös esikoiselle ja kuopukselle. Esikoiselle vaikkapa turkoosina ja kuopukselle keltaisena. Jätän vielä mietintämyssyyn hautumaan. Tämän jälkeen aion kyllä neuloa keskeneräisen Still Light Tunicini valmiiksi. Sekin on ihan hyvällä mallilla, mutta se vaan kävi vähän liian tylsäksi neulottavaksi, joten vaihdoin välillä palmikkoon.

Ostin muuten taannoisella ostosreissullani trimmauslaitteen ja blogikoirasta muovautuikin kynitty kana.. Nyt sitten odotellaan innolla, että karva kasvaa takaisin ja voi olla etten sitten hetkeen mene siihen koskemaan onnettomilla trimmaustaidoillani. Ottakaa kuitenkin huomioon, että käytin trimmauslaitetta tai ylipäätään minkäänlaista sähköllä toimivaa hiusten-/karvanleikkuuvehjettä elämäni ensimmäistä kertaa. Siinä suhteessa ihan hyvin meni :D .