Sirkushuveja

Äitienpäivän aamuna sain yllärinä kahvin ja kakun sänkyyn, tyttöjen askartelemia kortteja, esikoisen itse ompeleman pöytäliinan, vapaapäivä -lahjakortin sekä iiiison hortensian. Tässä kuvassa kukka on vielä kaupan "paketissa". Oikeasti se on tosi leveä ja korkea. Laitan sen ulos ruukkuun sitten kun ilmat täällä Etelä-Pohjanmaallakin lämpenevät. Mikäköhän matalampi kukka sopisi sen seuraksi ruukun reunoille? Kenties joku roikkuva tapaus.. Minä en tiedä kukista tai kasveista mitään ja tämä hortensiakin oli heti maanantaiaamuna aivan nuutunut. Pelkäsin ehtineeni tappaa sen vuorokauden aikana, mutta hienosti se siitä piristyi kun kannoin ikkunalle ja juotin sille paljon vettä. Netistä sainkin ohjeeksi kastella sitä vähän väliä, joten tuskin ainakaan kastelemalla sitä tapan.

Äitienpäivää vasten yöllä oli tuohon vastapäisen koulun kentällekkin ilmestynyt yllätys. Sirkus oli saapunut kaupunkiin ja me oltiin siinä mielessä etuoikeutettuja, että asutaan tosiaan tuossa aivan vastapäätä. Ei ollut riemulla rajoja, kun huomattiin tyttöjen kanssa, että sirkuslaiset rakensivat tuohon tien viereen hevosille aitauksen. Pakkohan niitä oli mennä katsomaan. Kameraa en kehdannut silloin ottaa mukaan, mutta ikkunan läpi salaa kuvasin. Tuossa yläkuvassa olevat hevoset olivat kyllä aika epeleitä. Kun niitä ikkunasta seurasi, sai nähdä monta pukkihyppelykohtausta. Välillä villiintyivät niin, että pelkäsin niiden hyppäävän aitauksen yli ja juoksevan meidän pihalle.

Eilen kävin sitten esikoisen ja neiti viisveen kanssa nauttimassa sirkusesityksestä ja pääsipä siellä tuo pilkullinen hevonenkin esiintymään. Sirkuksessa oli ihan mukavaa, mutta tänä vuonna esitys ei omasta mielestäni ollut hintansa väärti. Muutama vuosi takaperin olin myös samassa sirkuksessa ja silloin siellä oli enemmän minulle mieleisiä esityksiä. 2,5 tuntia kestävä esitys tuntui myös olevan viisivuotiaalle liikaa, vaikka välissä olikin 20 minuutin tauko. Tyttö oli tosi rauhaton ja kovat äänet, sekä isopäiset pellet tahtoivat välillä pelottaa. Pelkäsin jo, että yölläkin itkeskelee, mutta kyllä tuntui uni maittavan hienosti. Harmittaa näin jälkikäteen tosi paljon etten ottanut kameraa mukaan. Tarkoitus oli ottaa kuvia kännykällä, mutta kun sekin jäi latauspiuhan päähän kotiin.

Viisivuotiaan neuletakkikin valmistui ja sopivan kokoinenkin se on kastelun ja venyttelyn ansiosta. Yritin eilen ottaa siitä kuvia, mutta kun kaikista kuvista tuli ylläolevan kaltaisia, niin päätin tänään yrittää uudella onnella. Kuka osais kertoa niksin miten viisivuotias ikiliikkuja pysyisi hetken paikoillaan? Ja millä ilveellä saisi yksivuotiaan sekä esikoisen pysymään kuvausten ajan toisessa huoneessa?