Hengissä ollaan vaikkei mitään kuulukkaan

Kyllä täällä tosiaan ollaan edelleen hengissä, vaikka postauksia ei ole tullut taas hetkeen. On ollut jostain syystä jotenkin virta pois enkä ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Nyt aurinkoisten päivien (nyt tosin sataa taas) ja lämmön myötä olen alkanut taas saada lisää energiaa. Odotan tosi paljon kesää! Mulla on tosi paljon suunnitelmia mm. pihan ja kodin suhteen enkä malttais odottaa että pääsen toteuttamaan niitä.

Vilma-koiran kanssa menee hyvin. Vähän sillä on vanhuudenvaivoja mm. nivelien kanssa, mutta hyvin se silti vielä pärjää. Se on kova tyttö noutamaan palloa ja retuuttamaan lelukalaansa ja siitä ja kuopuksesta on tullut aivan parhaat ystävät. Kuopus syöttää Vilmalle raksuja kädestä, kantaa sille kaapista purutikkuja, silittelee ja halailee ja välillä jopa harjailee (meidän hiusharjalla..). Vilma kulkee kuopuksen perässä ja tietää, että siinä on tyyppi, jolta saa takuuvarmasti herkkuja ;) .

 Keskimmäinen täytti lauantaina viisi vuotta ja juhlisti synttäreitään naamiaisten sekä Angry Birds -teeman merkeissä. Miten sattuikaan, että kaikki vieraat olivat pukeutuneet prinsessoiksi, samoin myös päivänsankari itse. Prinsessat on aina IN. Neuleetkin kyllä edistyy hitaasti mutta varmasti.

Keskimmäisen palmikkotakkia neuloskelen edelleen. Enää puuttuu puolet toisesta hihasta ja sitten pääsen kiinnittämään ne ja neulomaan kauluksen. Mitä nyt olen takkia tytön päälle mallaillut, niin joko takki on omituisen muotoinen tai sitten olen onnistunut jotenkin sekoamaan ohjeessa, koska mielestäni vartalo-osuus on todella tiukka verrattuna neuleen muuhun osaan. Hihat on ok, helma on ok, mutta tuosta rinnan kohdalta napit saa juuri ja juuri kiinni. Jäinkin nyt miettimään, että loinkohan sittenkin vartalo-osaan silmukat jonkun pienemmän koon mukaan ja jatkoin sitten tauon jälkeen isomman koon silmukoilla tai jotain muuta yhtä mystistä. Nooh.. Ajattelin kastella valmiin neuleen ja kokeilla venyttää/pingottaa sen. Josko siihen tulisi vähän enemmän tilaa. Ja onhan meillä tuo pikku tirppana kuopus, jolle takki sitten ainakin mahtuu jos on isosiskolle pieni.

Neuloin kyllä mallitilkut ja kaikki, joten harmittaa aika tavalla jos olen sitten jotenkin kämmännyt silmukkamäärien kanssa. Pitäisi aina neuloa tuollainen isompi neule alusta loppuun kerralla eikä pitää monen viikon taukoja. Tälläinen harvapää kun ei sitten enää tauon jälkeen muista mitä kokoa oli neulomassa.

Nyt yritän saada kuopusta nukahtamaan. Jätti taas päikkärinsä näin myöhälle. Sitten voisinkin kaivaa sen palmikkotakin esille ja neuloa hihan loppuun.