Jotain muutakin kuin langalla leikkimistä

Lueskelen paljon Annan ihanaa blogia ja sieltä saa monesti ideoita. Niinhän siinä sitten kävi, että Annan koruja katsellessa tuli tehtyä helmi- ja korutarviketilaus ja tänään tilaus sitten kotiutui. Tilasin samalla kertaa tytöille muutamia puuhelmiä, joten sain suurinpiirtein rauhassa kokeilla korvakorujen väkertämistä.

En todellakaan ole mikään korujen tekijä. En ole koskaan perehtynyt korujen tekoon muuta kuin itse niitä silloin tällöin tekemällä, joten oikeaoppisesti en niitä tee eikä koruharrastajien kannata katsoa liian tarkasti :D . Korvikset tulee omaan käyttöön ja uskon ettei niihin kukaan koskaan kiinnitä huomiota niin paljon että näkisi miten mikäkin kohta on solmittu tai väännetty. Ehkä joskus kuitenkin olisi ihan paikallaan tutkia korujentekosivustoja, jotta tietäisin edes mikä helmi on tarkoitettu mihinkin väliin.

Turkoosit helmet ovat turkoosivärjättyjä howliitteja, ylemmissä mustissa korviksissa olevat kulmikkaat helmet ovat mustia Swarovski-kristallibiconeja ja pyöreät helmet mustia pyöreitä onyxeja, alimmaisissa harmaanliilat helmet ovat joitakin jo aiemmin tilattuja helmiä, en muista mitä ja mustat ovat Annalta arpajaisvoittona saatuja käsittääkseni fasettihiottuja onyxeja. Muut osat ovat kaikki hopeoituja.

Nyt on sitten muutamat uudet korvikset odottamassa kevään ja kesän juhlia ja ehkäpä niitä ilmestyy korurasiaan lisääkin, jos oikein innostun näpertämään.

Kuvien taustalla näkyvä orkidea on siskoni tekemä aivan upea ja niin meidän värinen asetelma. Tässä siitä oikein kunnon kuva. Aivan upea.. ja mikä parasta, en onnistu sitä tappamaan vaikka muut kukat ovat järestään kuolleet käsittelyssäni.

Tunnustus

Sain tällaisen sydäntälämmittävän tunnustuksen Liisalta Kujeiluja -blogista.
Olen tosi yllättynyt, koska itsestä tuntuu että tämä blogi jää turhan usein ihan hunningolle. Nyt tosin olen vähän yrittänyt tsempata. Tällaiset tunnustukset motivoivat kyllä jatkamaan blogin pitämistä, vaikka joskus tuntuukin ettei ole yhtään mitään kirjoitettavaa.

Itse ojennan tunnustuksen eteenpäin seuraaville:

• Maijja
• Jonna
• Elohiiri
• Mewrouw Walvis

Postin tuomaa

Posti toi eilen esikoisen synttärilahjan. Annoin sen tänään neitokaiselle ja kovin oli iloissaan. Sanoin että saa tänään itse keriä langan kerijälaitteella keräksi että pystyy neuloa. Puikot ovat Prymin muoviset lasten neulepuikot kokoa 4mm, silmukkastopparit myös Prymin tuotantoa. Lanka taas on ihanan tuntuista Mirasol Hachoa, 100 % merinovillaa sateenkaaren väreissä. Halusin ostaa ensimmäiseksi omaksi lankavyyhdiksi jotakin muuta kuin perinteistä Novitaa. Katsotaan mitä tyttö saa tuosta aikaiseksi. Veikkaan kaulahuivia tai pannulappua. Eikös ne ole ne perinteiset ensimmäiset neuleet?

Nyt kuitenkin askartelut vievät voiton neulonnasta. Leikkaavat pikkusiskon kanssa kartongista hämähäkkejä ja koristelevat ne napeilla ja tarroilla. Tykkään kyllä siitä, että molemmat tytöt tykkäävät tehdä käsillään kaikenlaista. Minä perin oman innostuksen ja taitoni isältäni, joka maalasi harrastelijana öljyväreillä tauluja ja joka aikoinaan työskenteli valokuvamaalarina, eli mustavalkoisten valokuvien aikaan, maalasi valokuviin värit. Aikoinaan maalasi valokuvat kaikista Suomen kirkoista. Isä oli myös runoilijaluonne, eli runoja syntyi monta kansiollista, joista osista tehtiin myös hengellisiä lauluja. Isältäni siis perin piirtämisen taidon. Harvoin tulee piirrettyä, mutta tykkään kyllä piirtää ja aikoinaan koulussa kuvaamataito oli aina 10. Samoin tekstiilitöissä, vaikka siltä puolelta hallitsenkin vain neulomisen, jonka taas opin äidiltäni.

Siskoni osaa ommella, askarrella, piirtää, maalata ja laulaa. Varsinainen monitaituri siis. Molemmat veljenikin perivät isältä piirtämisen taidon ja vanhempi veli on myös suhteellisen musikaalinen. Soitteli aikoinaan sähkökitaraa ja rumpuja.

Mieheni on myös musikaalinen, joten voisin olettaa että tytöistä tulee (ovatkin jo) aika taiteellisia tyttöjä.

Rikoin muuten lupaukseni ja neuloin ystävän miehen sukkien sijasta parit tossut. Nyt maittaa taas sukkienkin neulominen. Intoa auttaa myös kirjastosta löytynyt Austenin Viisasteleva sydän äänikirjana. Mukava iltaisin makoilla sängyssä peiton alla, neuloa sukkaa ja kuunnella äänikirjaa. Vielä kun löytäisin jostakin edullisen kannettavan cd-soittimen. Eilisellä ostosreissulla törmäsin vain yhteen, joka maksoi 39 euroa ja mielelläni en sellaista summaa maksaisi aataminaikaisesta laitteesta. Eikös cd-levyt ala pian olla menneen talven lumia? Kuvittelin että Ipodien, musiikkipuhelimien, mp3- ja mp4-soittimien yms. tulvassa vanha kunnon kannettava cd-soitin olisi jo menettänyt arvoaan, mutta tuntuupa niillä tosiaan olevan vieläkin melkoisesti hintaa.

Meidän perheessä on uusi neuloja!

Eilen esikoinen oppi neulomaan! Itse en tainnut kuusivuotiaana kyseistä taitoa hallita, joten oon tosi ylpeä tytöstäni. Tyttökin on ylpeä itsestään ja mies sanoi tulevansa hulluksi, kun nyt joka suunnalta kuuluu: "Voi ei! Multa tippu silmukat!" Näin huutelee niin äiti kuin tyttökin tuon tuosta.

Tilasin esikoiselle synttärilahjaksi omat keltaiset lasten neulepuikot, puikkoihin silmukkastopparit ja vyyhdin sateenkaarenväristä lankaa. Odotan jo innolla niitä saapuvaksi. Tällä hetkellä neule (matto PetShopeille) edistyy hiljalleen kahdella sukkapuikolla.

Nyt meillä on sitten tyttö, joka pelaa isin kanssa Xboxilla jääkiekkoa ja istahtaa illalla äidin kanssa sohvalle neulomaan :) .

Jaksaa jaksaa... no kun ei jaksa

Mikähän siinä on, että tilausneuleet on aina jotenkin niin uuvuttavia? Ystävä tilasi miehelleen koon 42 villasukat ja niitä on nyt sitten yritetty vääntää moneen otteeseen. Oikeasti oon ahkeroinut niiden kanssa, mutta tuossa ylhäällä on tulos. Eka sukka vasta tuossa vaiheessa ja taas mietin pitäisikö purkaa..

Keksin itse heikkona hetkenä, että voisinhan oikeastaan neuloa sukat ystävän jokaiselle perheenjäsenelle. Heitä on kuusi. Kahdet sukat on valmiina. Aikaisemmissa postauksissa mainitsemani raitasukat ystävälle ja lähes samanlaiset raitasukat hänen kuopukselleen. Nämä isot sukat vaan junnaa ja junnaa. Aluksi yritin neuloa Nallesta, mutta jotenkin niistä oli tulossa niin paksut, että vaihdoin Tico Ticoon ja nyt lanka taas on niin ohutta, että tuntuu ettei sukka valmistu ikinä. Pari kertaa olen jo purkanut, kun näyttää tulevan niin epätasaista jälkeä. 2,5 mm puikot ovat vähän liian isot, mutta 2 milliset taas niin ohuet etten millään jaksa ajatellakkaan että neuloisin niillä koon 42 sukat. Täytyy kai käydä vielä lankavarastot läpi ja katsoa josko olisi jotakin muuta lankaa tarjolla.

Olen luvannut itselleni (ja ystävälleni) että tämä sukkaprojekti on nyt ainoa projektini jotta saisin ne joskus valmiiksi asti. Tuntuu siis todella turhauttavalle, kun tummanharmaat Nallet jo huutelevat lankakopasta. Ne haluavat isona Coffee Tuniciksi ihan mulle itselleni. Lähettäkää mulle joku virtapiikki niin että saan nopeasti nämä sukat pois alta ja pääsen viimeinkin tunikani kimppuun. Mun onnella saan sen valmiiksi ensimmäisten helteiden saapuessa.