perjantai 29. maaliskuuta 2013

Koukuttaa





Nyt täytyy sanoa, että koukuttaa ja pahasti. Aaltopeitto oli menestys, joten tartuin puikkoon ja lankoihin ja päätin virkata vähän eri tyylillä ihan normaalikokoisen torkkupeiton. Lankoina jämäCascade220:aa, Gjestalin Jannea ja Novitan Seiskaveikkaa. Peiton pääväritys tulee olemaan harmaa-petrooli, mutta virkkaan molempiin päätyihin sekä reunukseen myös punaisen sävyjä piristystä antamaan.

Puikot eivät oikein ole suihkineet viime aikoina, mutta ehkä asiaan tulee muutos. Lueskelin pitkästä aikaa oikein keskittyneesti neuleblogeja ja sain niin paljon lisää virtaa ja ideoita neuleharrastukseen. Nyt kuitenkin koukuttaa sen verran, että tämä ilta kuluu peittoa virkaten.

Täällä Alajärvellä olisi tänään myös perinteinen hengellinen pääsiäistapahtuma, mutta nyt täytyy sanoa että tällä kertaa en taida päästä paikalle. Mies on siellä kuvaamassa tapahtumaa nettiin enkä jaksanut etsiä lapsille hoitajaa. Kuopus on ollut tänään sillä tuulella etten todellakaan viitsi sen kanssa ihmisten ilmoille lähteä. Kotoa käsin kuitenkin seuraan ja elän mukana tunnelmassa. Siinä samallahan on hyvä kasvattaa tuolle peitollekin pituutta.


Oikein rauhallista ja siunattua pääsiäistä teille kaikille!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Elämänmuutos

Täällä meillä on nyt edessä suuri elämänmuutos.
Ellei mitään erikoista tapahdu, aloitan toukokuussa työt työpaikassa, jossa tein määräaikaista työsuhdetta ennen kuopuksen syntymää. Toinen puoli minusta on innoissaan ja riemuissaan tuollaisesta onnenpotkusta ja toinen puoli on haikeana, kun hoitovapaa päättyy ja yksi elämänvaihe loppuu ainakin tältä erää. Vain vähän ennen tietoa haastatteluun pääsystä, mietin miten ihanaa olisi tehdä edes pieni sijaisuus entisellä työpaikalla. Olen ikävöinyt työkavereita ja asiakkaita ja jostain syystä ikävöin erityisesti sitä, kun ajelin iltavuorosta kotiin kesän ilta-auringossa. Siinä oli jotenkin oma tunnelmansa.
Uskon, että Taivaan Isä järjesti asiat tällä tavalla hienosti.



Blogitauko on taas ollut aivan liian pitkä. Neuleet eivät oikein etene, kun kaikki muu puuha tuntuu juuri nyt mukavammalta. Yhden sukan olen sentään saanut valmiiksi asti.



Kiirettä on pitänyt mm. synttäreiden kanssa. Esikoinen täytti 9 vuotta ja juhlat olivat sen mukaiset. Melkein kaikki luokkakaverit pääsivät tulemaan kaverisynttäreille ja seuraavana päivänä juhlittiin vielä sukulaisten kanssa. Tytön Monster High -synttärit vaihtuivatkin viime hetkellä Littles't Petshop -synttäreiksi ja kakkutaiturisiskoni taiteili juhliin aivan mielettömän kauniin kakun. Eipä olisi minusta moiseen. Ompelu ja leipominen.. Siinä kaksi asiaa, jotka eivät minulta luonnistu. Siskolta taas onnistuu molemmat paremmin kuin hyvin. Esikoisen synttäreiden jälkeen myös mieheni, hänen veljensä ja minun siskoni täyttivät vuosia.


 
Viime viikkoina olen myös saanut nauttia ihanista kahvitteluhetkistä ystävien kanssa. Olemme Mirvan, Hannan ja Reetan kanssa kokoontuneet kerran viikossa yhteisen kahvipöydän ääreen vuoroin jokaisen kodissa. Tämän viikon kokoontuminen meillä uhkaa nyt kyllä tällä kertaa siirtyä, mutta toivottavasti nämä kahvittelut akkaporukalla jatkuvat jonkinlaisena perinteenä myös sitten, kun aloitan työt.



Olen niin kiitollinen teistä, ystävät! En ole kovin hyvä luomaan uusia ystävyyssuhteita ja suurin osa ystävistäni asuu kaukana, joten tuntuu todella ihanalta, kun vihdoinkin elämässäni on ihmisiä, joiden kanssa saa olla oma itsensä ja joita voi nähdä useamminkin kuin pari kertaa vuodessa.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Härkää sarvista


Vihdoinkin mun ikuisuusprojekti on valmis. Aloitin virkkaamaan tätä peittoa huhtikuussa 2011. Vähän ennen kuopuksen syntymää. Suunnitelmissa oli lämmike pienelle vaikkapa vaunuihin. Virkkaaminen ei ole oikein koskaan ollut mun juttu ja niin siinä kävi, että tämäkin projekti tyssäsi heti alkuunsa. Tuossa virkkauskorissa se on kuitenkin aika ajoin mua huudellut ja tässä yhtenä iltana päätin ottaa härkää sarvista ja virkata sen loppuun. Välillä kävi jo mielessä, että virkkaankin siitä esikoiselle päiväpeitteen, mutta en jaksanut ja niin siitä sitten tuli päikkäripeitto kuopukselle. Näin kaksi vuotta jälkikäteen sai siitä itselleen lämmikkeen ja kovasti se siitä tykkääkin.

Lankoina peitossa on vähän kaikenlaista jämälankaa. Isoveljeä, Cascade220, seiskaveikkaa, Jannea yms. Tämän työn myötä innostuin virkkauksesta ja suunnitelmissa onkin opetella sitä enemmän. Suunnittelen esikoisen huoneelle uudistusta ja sinne voisin virkata peitteen tai jopa päiväpeitteen isoäidinneliöistä. Tämä on kyllä hyvä keino päästä jämälangoista eroon.

Nyt puikoilla on Cookie A:n Lindsayt. Illalla valmistui eka sukka ja tänään pitäis alotella toista. En onnistunut kärkikavennuksessa kovinkaan hyvin ja siksi toisen sukan aloittaminen tökkii. Noissa sukissa on mulle aivan uusi tapa tehdä kärki. En ole aiemmin neulonut kärkeä lyhennetyillä kerroksilla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...