lauantai 29. toukokuuta 2010

Ikuisuusprojekti taas työn alla


Puuvillatakin neulominen on taas maistunut puulta. Aloin neulomaan hihoja yhtä aikaa samalla pyöröllä ja jotenkin ärsyttää se lankojen sotkeentuminen toisiinsa. Tuo Safran kun tahtoo välillä muutenkin kiertyä itsensä ympäri.
Jätin takin nyt hetkeksi jäähylle ja kaivoin keskeneräisten töiden korista vanhat kuusikulmioni. virkkasin ne kiinni toisiinsa ja aloin virkkaamaan uusia paloja. Vielä on paljon tekemistä, mutta noita on onneksi mukava virkata. Käsialani kylläkin on kesken kaiken jotenkin löystynyt, koska paloista tahtoo tulla hiukan edellisiä suurempia, vaikka koukku on sama ja langatkin kaikki saman vahvuisia. Tenneseetä pääasiassa.

Mietin tässä, että kunhan saan tämän peiton valmiiksi, aion virkata samanlaisen, mutta väreinä musta, valkoinen, harmaa ja violetti. Sen voisin neuloa villaisena. Sopis olohuoneen väreihin ja olis ihana vetää sateisina iltoina jalkojen päälle lämmittämään. Tämä tuleva peitto on vähän liian kirkas kaikkialle muualle paitsi lastenhuoneisiin. Luultavasti tämä menee esikoisen sängyn päälle.
Leikkimökkiin taas ajattelin virkata tavallisista isoäidinneliöitä tai muista vastaavista pastellisävyisen peitteen tai tyynynpäällisen. Voi vaan olla, että hamuan taas liikaa suunnitelmia enkä saa toteutettua niistä ensimmäistäkään. Kunpa oliskin mahdollisuus virkata ja neuloa aina silloin kun siltä tuntuu. Ja kunpa siltä tuntuiskin joka päivä. Näin kesän tullessa into on vähän matalammalla kuin talvipakkasilla.

Nyt täytyisi mennä ja siivota talo ja sitten taidankin taas istahtaa sohvalle virkkaamaan. Tyttöjen kanssa Muumeja katsellessa se onnistuu loistavasti.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Sade sade ropisee


Neuleinto hiukan laantui ihanien hellepäivien ajaksi, joten tällä kertaa ei ole mitään uutta näytettävää. Ihailkaa neuleiden sijasta perhosta, joka lennähti esikoisen kädelle. Ette usko kuinka onnessaan esikoinen oli. Ei ole aiemmin pitänyt perhosta kädessä.

Esikoisen puuvillatakista puuttuu enää hihat ja kappaleiden yhdistäminen. Nyt kaivoin taas hetkeksi kutimet esille, kun ulkona sataa ja on niin kylmäkin ettei tarkene ulos lähteä. Toivotaan että saisin hihat nopeasti valmiiksi ja takin kasaan. Kaipaisin jo päästä alottamaan jotakin muuta. Mulla on jostakin syystä kova into neuloa villasukkia ja meinasin jo ilmoittautua KesäYön Hullutuksen sukkatempaukseen, mutta ehkäpä se ajatus johtui helteen pehmittämistä aivoista, koska ilmojen viilettyä tulin järkiini ja päätin jättää väliin. En ikimaailmassa saisi 26 sukkaparia valmiiksi kuukauden aikana. Turha edes yrittää. Parasta ehkä vaan neuloskella niitä sukkia omaksi ilokseen omaan tahtiin eikä repiä turhaa stressiä asiasta.

Nyt palaan hihojen kimppuun. Jos vaikka saisi ne joskus valmiiksikin.

Edit. Vaihdoin taas pohjaa ja banneria. Ehdottomasti enemmän mun näköinen kuin se edellinen, mutta nyt sitten vaivaa tuo pieni virhe pohjan oikeassa alalaidassa. En huomannut sitä eilen enkä kyllä jaksaisi taas vaihtaa. Katsotaan nyt.. Ehkä vaihdan, ehkä en.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Rakkautta ensi silmäyksellä

Lanka: Grignasco MerinoSilk kaksinkertaisena
Puikot: 3,5mm bambuiset Addin pyöröt
Muuta: 850 mustaa siemenhelmeä 1,5mm virkkuukoukulla kiinnitettynä


No nyt on Aeolian sitten täysin valmis, pingotettu, langanpäät päätelty, kuvattu ja blogattu. Ehdottomasti kaunein koskaan neulomani huivi. Rakastuin malliin heti, kun näin Ravelryssä siitä aivan mahtavia toteutuksia ja kun tilasin itselleni kauniin violetinsävyistä merinosilkkiä, päätin neuloa siitä tämän unelmieni huivin.

Neulominen lähti käyntiin ihan mukavasti eikä loputtomien helmienkään pujotteleminen tuntunut vaikealta, kun kuviot sitten monimutkistuivat ja samalla piti vielä kiinnitellä helmiä, alkoi neulominen tökkiä ja huivi makasikin jonkun aikaa telakalla, kunnes tartuin taas härkää sarvista. Kahden päivän sitkeän tikuttelun jälkeen se sitten viimeinkin valmistui eilen illalla. Viimeiset viisi kerrosta tuntuivat loputtomilta ja alkoi jo usko valmistumiseen mennä, mutta hammasta purren jatkoin neulomista. Ja kyllähän se kannatti! Langan menekistä en osaa sanoa, koska vaakani on rikki. Luulisin että meni reilut puoli vyyhtiä. Siemenhelmiä huiviin upposi 850 kappaletta.

Tuskin tulen enää koskaan neulomaan tätä mallia ainakaan niin että kiinnitän siihen kaikki ohjeessa mainitut helmet. Esikoinen alkoi tietenkin heti haaveilla omaa Aeoliania, joten voi olla, että joskus, en missään nimessä pitkään aikaan, neulonkin hänelle sellaisen kokonaan ilman helmiä.


Tänä aamuna pukeuduin silkkiseen juhlamekkooni, laitoin hiukset nutturalle ja pyysin esikoista hovikuvaajakseni. Kuvia oli varmaan lähemmäs parikymmentä. Kaksi onnistui jotenkuten. Muissa näkyi taustalla niin ruma puutarhakeinu kuin kasa lasten lelujakin tai sitten jos tausta oli ok ja huivikin ihan kauniisti, mun ilme olikin jotain ihan muuta. Nämä kaksi nyt pystyy joten kuten julkaista.

Nyt taidan haukata jotakin ja mennä tyttöjen kanssa ulos. Tytöt leikkii ja äiti neuloo viltin päällä nurmikolla. Eilen ihanan kesäisen neulomishetkeni pilasi aivan yllättäen iskenyt sade ja tuulenpuuska. Kokeillaan siis tänään toivottavasti paremmalla onnella.

Edit. Se piti vielä mainita, että petyin kovasti tuohon Grignascon MerinoSilkiin. Mielestäni se nyppyyntyy tosi helposti. Voi olla, että syynä oli se, että virkkuukoukku tarttui helmiä kiinnittäessä lankaan ja onnistuin liian usein halkaisemaan säikeet. Nytkin kun katson huivia tarkasti, sen pinta näyttää kyllä hennosti kiiltelevältä, mutta myös vähän karvaiselta ja nukkaiselta. Tuskinpa tulee ostettua toista kertaa.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Jotakin, mitä en haluaisi tehdä uudestaan

Kattokaas, mikä mulla on kuopuksen huoneessa pingottumassa! Tarkemmat tiedot kerron vasta kun huivi on pingottunut ja kunnolla kuvattu. Sen verran kuitenkin paljastan, että se on ehkä maailman kaunein huivimalli Aeolian, joka on kyllä upea ja näyttävä, mutta myös sen verran rasittava neulottava n. 800 helmensä kanssa etten ehkä välittäisi neuloa tätä mallia enää koskaan. Nuo reunapitsit oli niiiin rasittavaa puurtamista että tuntui ettei huivi valmistu ikinä. Hammasta purren se sitten kuitenkin valmistui.

Nyt on mukava palata tähän telkkarineuleeseen. Tästä on siis tulossa Pitkähihainen DROPS jakku (DROPS nro 112-38) esikoiselle. Takakappale ja oikea etukappale on jo neulottu ja vasen etukappalekin jo hyvällä mallilla. Sitten enää hihat ja kokoaminen ja se on siinä! Dropsin Safran on ihan ok lanka, vähän vaan tahtoo halkeilla jos ei ole tarkkana säikeiden kanssa. Tykkään kuitenkin neuletuntumasta ja neulejälkikin on puuvillaksi tosi kaunista vaikkei kuvissa ehkä siltä näytäkkään.

Nyt aion lueskella Readerilla odotelleet blogipostaukset läpi ja sitten hipsinkin nukkumaan että jaksaa huomenna herätä uuteen, toivottavasti lämpimään ja aurinkoiseen, päivään.

torstai 6. toukokuuta 2010

Unohtuneet


Ei mitään uutta näytettävää. Aeolian on jäänyt pöydälle pölyttymään, villasukat ja uusi Mohair minimalist ovat myös unohtuneet neulekorin pohjalle. Sitä vastoin aloitin taas uuden työn. Tällä kertaa puuvillaneuleen esikoiselle. Sitä aion neuloa illalla, kun muut nukkuvat mutta itselle ei uni tule.

Postikin toi luettavaa :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...