Yksi oikein, langankierto, viisi oikein...

Neulominen on viimeaikoina vähän jäänyt. Sain tehtäväkseni pienen sijaisuuden läheisellä vuodeosastolla ja vaikka tuohon työsarkaan ehti osua vain muutama vuoro, olin töiden jälkeen niin poikki etten jaksanut edes ajatella neulomista.

Nyt sijaisuus on onnellisesti ohitse ja neuleetkin taas huutelevat kopastaan. Mahataudin kourissa maatessani ja blogeja lueskellessani alkoi yhtäkkiä tekemään kamalasti mieli neuloa pitsiä. Kaivoin siis merinosilkkikeräni, helmeni ja puikkoni esille ja loin silmukat Aeolian -huiviin. Aloitin sen jo jokus aiemmin, mutta jostakin syystä neulominen tyssäsi heti alkuunsa. Nyt pitsin neulominen tuntuu taas tosi mukavalta vaihtelulta. Ajattelin, että Aeolianista tulisi upea juhlahuivi. Täytyy vaan vielä löytää jostakin sävyyn sopiva juhlamekko. Kuvissa langan väri on ihan väärä. Oikeasti se on kaunista tummaa kanervaa, enemmän violettiin vivahtavaa kuin kuvassa ja silkki tuo siihen vielä aivan mahtavan kiillon.  En malta odottaa, että saan huivin valmiiksi ja pääsen kokeilemaan sitä hartioilleni.

Aeolian (varsinkin se ohjeessa näkyvä violettisävyinen) on ehdottomasti kaunein näkemäni pitsihuivimalli. Rakastuin siihen ensisilmäyksellä, mutta paksu englanninkielinen ohjenippu ja monisivuiset kaaviot eivät oikein houkutelleet kokeilemaan neulomista. Sairastaessa niihin oli aikaa paneutua kunnolla ja huomasin että ohjehan on ihan selkeä ja looginen eikä ainakaan vielä ole syntynyt mitään ongelmia.

Tänään olin ensimmäistä kertaa mahataudin jälkeen pihalla ja kylläpä se teki hyvää. Saatiin taas miehen ja tyttöjen kanssa paljon aikaiseksi. Ostaessamme tämän talon, puutarha oli täynnä kukkapenkkejä. Tuntui että jokaiseen vähänkin tyhjään kohtaan oli isketty kukkapenkki ja niihin tietenkin monivuotisia sekalaisia kukkia narssisseista ja liljoista ruusuihin ja sellaisiin rasittaviin paukkukukkiin, jotka syksyisin sylkivät siemeniä ympäriinsä ja olivat aivan järjettömän kovia leviämään. Nyt ollaan sitten joka kevät kärrätty vähintään yksi kukkapenkki tunkiolle ja piakkoin alkaa näyttää hyvältä. Istutan kukat mieluummin eri kokoisiin ruukkuihin ja vaihtelen niiden paikkoja. En yhtään tykkää kukkapenkeistä, varsinkaan jos niissä on kymmeniä erivärisiä kukkalajikkeita sekaisin.

Nyt istahdan katsomaan Housen kolmatta tuotantokautta ja neulomaan pitsiä. Ehkäpä haen vielä nenän eteen lautasellisen maissilastuja ja kuumaa pinaatti-artisokkadippiä. Herkullinen ohje löytyy Essu ja lusikka -blogista. Namskis. Ensimmäistä kertaa eläissäni maistoin artisokkaa ja maistan kyllä toistekin.