tiistai 17. huhtikuuta 2012

Muisti koetuksella


On se kumma miten tämän palmikkotakin neulominen alkoi maistumaan, kun oikeasti pitäisi lukea kovaa kyytiä biologiaa ja yhteiskuntatietoa. Tuossa tuo neule on lojunut jo varmaan pari kuukautta keskeneräisenä ilman, että olisin siihen päin vilkaissutkaan, mutta nyt kun alkaa tuntua siltä ettei lukio edisty yhtään ja pitäisi niitä kursseja yrittää suorittaa, niin jopas muuten alkoikin palmikot kiinnostamaan. Onpa vielä niin mukava neule ettei malttais käsistään päästää.

Kyseessä on siis Suuri käsityö 3/2010 -lehden neuleohje nro 16 Tytön palmikkotakki. Neulon takkia tuolle meidän pian viisivuotiaalle vaaleanpunaisen ystävälle. Lankana on ohjeesta poiketen Novitan Nalle, jota on muuten aika inhottava neuloa ohuilla bambupuikoilla.
Neule on kuitenkin tosi mielenkiintoinen, koska sen kanssa voi hyvinkin vaikkapa katsella telkkaria, mutta se ei kuitenkaan ole tylsä. Juuri tänään selvitin kohdan, jossa piti jaksaa muistaa yhtä aikaa seurata palmikonkääntöjä, napinläpien paikkoja sekä vissiin kolmenlaisia kavennuksia. Kerroslaskuri oli käytössä palmikoita varten, mutta muuten menin sitten ihan vaan oman muistini mukaan ja onneksi selvisin. Hiukan tuo ohje vaikutti olevan vyötärökavennusten kohdalta epäselvä, mutta neuloin sitten vähän niinkuin omasta päästä. Ainakin nyt vaikuttaisi ihan hyvältä ja luulenpa, että takista tulee tosi nätti sitten kun se on valmis, pesty ja muotoiltu. Kunpa saisinkin sen valmiiksi ennen kesää. Tuollainen pidempi neuletakki olisi varmasti kiva yllä silloin kun toppa- ja välikausitakki on liikaa, mutta ilmankaan ei voi vielä olla.

Tätä takkia on jopa niin mukava neuloa, että suunnittelin jo mielessäni samaa takkia myös esikoiselle ja kuopukselle. Esikoiselle vaikkapa turkoosina ja kuopukselle keltaisena. Jätän vielä mietintämyssyyn hautumaan. Tämän jälkeen aion kyllä neuloa keskeneräisen Still Light Tunicini valmiiksi. Sekin on ihan hyvällä mallilla, mutta se vaan kävi vähän liian tylsäksi neulottavaksi, joten vaihdoin välillä palmikkoon.


Ostin muuten taannoisella ostosreissullani trimmauslaitteen ja blogikoirasta muovautuikin kynitty kana.. Nyt sitten odotellaan innolla, että karva kasvaa takaisin ja voi olla etten sitten hetkeen mene siihen koskemaan onnettomilla trimmaustaidoillani. Ottakaa kuitenkin huomioon, että käytin trimmauslaitetta tai ylipäätään minkäänlaista sähköllä toimivaa hiusten-/karvanleikkuuvehjettä elämäni ensimmäistä kertaa. Siinä suhteessa ihan hyvin meni :D .

7 kommenttia:

  1. Voi mikä ilime blogikoiralla, ihana. Mikähän kumma siinä oikiasti on, että ku on joku pakko tehä jottain niin se ei kiinnosta pätkääkään, vaan aivan joku muu kuten tylsä nalle lanka... Tuo malli on kyllä kivan näkönen, mutta en kyllä suostuis neulomaan nallea takin vertaa. :)
    PS. Mä linkitin blogisi, toivottavasti ei haittaa.

    VastaaPoista
  2. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että jo kolmen kerran jälkeen alkaa trimmaus onnistumaan. Hahmotus kehittyy. Nyt trimmaan meidän puudelin jo melkein silmät kiinni :)Täällä on myös samoja ongelmia opintojen kanssa. Kiva blogi sinulla!

    VastaaPoista
  3. Näppi: Sanos muuta. Minä kun vielä oikeasti tykkään opiskelusta ja ihan vapaaehtoisesti lähdin tuota lukiota lukemaan, mutta silti kaikki muu meinaa aina mennä tehtävien edelle..
    kiitos, kun linkitit :) .

    Anonyymi: Niinhän se on, että harjoittelu tekee mestarin ja tekemällä oppii. Tämä eka kerta oli pikemminkin koneen käytön opettelua, joten ehkä seuraava kerta menee jo paremmin.

    VastaaPoista
  4. Karva on onneksi nopeasti uusiutuva luonnonvara, rohkeasti vain! Kannattaa katsella erilaisia trimmauskuvia niin löytää vähitellen omaa silmää miellyttävän mallin johon voi pyrkiä. Esim. villakoirafoorumilta löytää paljon kuvia eri trimmeissä olevista koirista. Stellan runkoa konetan surutta kesällä, paljon kivampi koiralle kun on kevyttä päällä helteillä. Vilma on kovasti isoäitini harmaan toyn Sanin näköinen, melkein kaksi marjaa katseineen...

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä kouluun! Se on kumma miten kaikki muu on niin hirmu mielenkiintosta kun pitäisi lukea :)

    VastaaPoista
  6. Hih, voi suloista Vilmaa. :) Opiskelu on välillä aikamoista tasapainoilua muiden asioiden kanssa, välillä kaikki muu kiinnostaisi enemmän. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  7. liinu: Villakoirafoorumilla kävin katselemassa kuvia, mutta päädyin nyt sitten vetämään Vilman karvan kokonaan lyhyeksi. Saan ehkä tasaisimman tuloksen, kun lähtee tuosta kasvamaan vähän.

    -J-: Kiitos. Sitä tarvitaan!

    ArualMaria: Kiitos tsempeistä. Kyllä nyt tuntuu siltä ettei mun opinnot edisty yhtään. Täytyy varmaan ottaa ryhmänohjaajaan yhteyttä, että potkii vähän takapuolelle.

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola. Olisin iloinen juuri sinun kommentistasi :) .

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...