Elämänmuutos

Täällä meillä on nyt edessä suuri elämänmuutos.
Ellei mitään erikoista tapahdu, aloitan toukokuussa työt työpaikassa, jossa tein määräaikaista työsuhdetta ennen kuopuksen syntymää. Toinen puoli minusta on innoissaan ja riemuissaan tuollaisesta onnenpotkusta ja toinen puoli on haikeana, kun hoitovapaa päättyy ja yksi elämänvaihe loppuu ainakin tältä erää. Vain vähän ennen tietoa haastatteluun pääsystä, mietin miten ihanaa olisi tehdä edes pieni sijaisuus entisellä työpaikalla. Olen ikävöinyt työkavereita ja asiakkaita ja jostain syystä ikävöin erityisesti sitä, kun ajelin iltavuorosta kotiin kesän ilta-auringossa. Siinä oli jotenkin oma tunnelmansa.
Uskon, että Taivaan Isä järjesti asiat tällä tavalla hienosti.

Blogitauko on taas ollut aivan liian pitkä. Neuleet eivät oikein etene, kun kaikki muu puuha tuntuu juuri nyt mukavammalta. Yhden sukan olen sentään saanut valmiiksi asti.

 

Kiirettä on pitänyt mm. synttäreiden kanssa. Esikoinen täytti 9 vuotta ja juhlat olivat sen mukaiset. Melkein kaikki luokkakaverit pääsivät tulemaan kaverisynttäreille ja seuraavana päivänä juhlittiin vielä sukulaisten kanssa. Tytön Monster High -synttärit vaihtuivatkin viime hetkellä Littles't Petshop -synttäreiksi ja kakkutaiturisiskoni taiteili juhliin aivan mielettömän kauniin kakun. Eipä olisi minusta moiseen. Ompelu ja leipominen.. Siinä kaksi asiaa, jotka eivät minulta luonnistu. Siskolta taas onnistuu molemmat paremmin kuin hyvin. Esikoisen synttäreiden jälkeen myös mieheni, hänen veljensä ja minun siskoni täyttivät vuosia.

 

Viime viikkoina olen myös saanut nauttia ihanista kahvitteluhetkistä ystävien kanssa. Olemme Mirvan, Hannan ja Reetan kanssa kokoontuneet kerran viikossa yhteisen kahvipöydän ääreen vuoroin jokaisen kodissa. Tämän viikon kokoontuminen meillä uhkaa nyt kyllä tällä kertaa siirtyä, mutta toivottavasti nämä kahvittelut akkaporukalla jatkuvat jonkinlaisena perinteenä myös sitten, kun aloitan työt.

Olen niin kiitollinen teistä, ystävät! En ole kovin hyvä luomaan uusia ystävyyssuhteita ja suurin osa ystävistäni asuu kaukana, joten tuntuu todella ihanalta, kun vihdoinkin elämässäni on ihmisiä, joiden kanssa saa olla oma itsensä ja joita voi nähdä useamminkin kuin pari kertaa vuodessa.