Pikkuveljiä

Ohje: Pikkuveli by Suvi Simola

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot: 4mm ja 4,5mm

Muutama päivä sitten valmistui kuopukselle Pikkuveli 2-vuotiaan koossa. Sitä oli tosi mukava neuloa ja ihan kiva siitä tuli vaikkakaan tuo väriyhdistelmä ei ollut ihan paras ja napitkin ovat ehkä hivenen liian suuret. Pääasia kuitenkin, että tytöllä on villatakki, jota voi pitää pihalla sitten kun ulkoilutakki on jo liikaa, mutta pelkkä paita liian vähän.

Meidän pikkutirppa on sen verran pienikokoinen ikäisekseen, että vaikka onkin jo täyttänyt kaksi vuotta, tuo 2-vuotiaan koko on pikkuisen liian iso. Mutta parempi näin päin. Onpahan kasvunvaraa ensi talveksi asti :) . Kovasti pikkuneiti takistaan tykkää ja se on pääasia!

Tuli sitten luvattua neuloa samanlaiset takit isommillekkin tytöille. Niinpä eräänä päivänä sitten kurvattiin tyttöjen kanssa yhdessä Tokmannille valitsemaan sopivat värit. Molemmat saivat valita itse omat lankansa ja aika köh.. mielenkiintoisia väriyhdistelmiä sieltä tuli.

Esikoinen onnistui kyllä mielestäni aika hyvin. Enpä olisi itse huomannut tuollaisia värejä valita. Vaaleanlilaa, oranssia ja turkoosinsinistä. Niistä on takki jo muotoutumassa. Ensimmäinen hiha on jo melkein valmis.

Keskimmäisen takin väreiksi valikoituivat tuo sama turkoosinsininen, jota on siskojenkin takeissa sekä kirkkaanpunainen ja musta. Aika mielenkiintoista. Katsotaan sitten millainen takki niistä saadaan aikaiseksi.

Kun mikään ei valmistu

Eipä ole edellisen postauksen torkkupeitto paljoakaan valmiimpi. Alkoikin kesken virkatuttamisen sukattamaan, joten aloitin parit sukat. Toiset tulivat jopa valmiiksi asti, mutta toiset ovat edelleen puikoilla eikä enää huvita niitä yhtään neuloa. Taisi se kuuluisa toisen sukan syndrooma iskeä..

Nämä Gjestalin Maijasta ja Novitan Nallesta neulotut raitasukat sentään tulivat valmiiksi asti. Ne tulivat akuuttiin villasukkatarpeeseen, joten eipä auttanut muu kuin puurtaa valmiiksi. Neulon mielelläni raitasukkia, koska raidat jotenkin auttavat saamaan valmista aikaan. Kaikkein tylsimmät neulottavat ovat yksiväriset perussukat. Sellaiset mulla on nyt puikoilla jostakin oudosta vihreästä jämälangasta. Liekö jotakin vanhaa Nallea? Toinen sukka on jo valmiina, mutta se toinen.. Blaah. Kantapäässä ollaan menossa.

Kyllähän sitä nuokin äkkiä rykäisisi valmiiksi, kun vain ottaisi asiakseen, mutta kun sain yhtäkkisen idean neuloa kuopukselle Suvi Simolan Pikkuveli -takin ja siinähän ei sitten auttanut muu, kuin ajella Tokmannille etsimään sopivan värisiä seiskaveikkoja ja pistää takki puikoille. Niitä kivoja värejä en oikein löytänyt, mutta tyydyin sitten vähemmän kivoihin. Omenanvihreää, turkoosia ja vaaleanruskeaa.. Tarkoitus oli neuloa vaaleanpunaisesta, tummanruskeasta ja vaaleanruskeasta, mutta tummanruskea seiskaveikka oli nyt kiven alla. Näihin on tyydyttävä ja ihan kivahan tuostakin tulee.

Pikkuveljeä on tosi kiva neuloa, vaikka sain kyllä purkaa tuhat kertaa tuon ranteen päärmeen ja edelleen siitä tuli ruma. Kauhulla jo odotan seuraavan hihan vastaavaa.. Hunajakennoneulostakaan en meinannut heti osata. En tiedä neuloinko sitä edelleenkään täysin oikein, mutta aika oikealta se näyttää, joten antaa olla. Kirjoneuleosion ajattelin aluksi jättää pois ja nyt jälkikäteen tuntuu, että olishan sen tosiaan voinut jättää pois. Väreissä ei ole tarpeeksi kontrastia ja muutenkin kirjoneule vähän kiristää. Annan sen nyt kuitenkin olla. Ajattelin neuloa samanlaisen takin myös muille tytöille, joten katsotaan jos vaikka jättäisin niistä tuon kirjoneuleen pois.

Vielä pari viikkoa kotiäitiyttä ja sitten olisikin edessä työn aloitus. Jännittää jo vähän ja toisaalta taas en malttaisi odottaa. Eniten ehkä jännittää se, miten sitä taas oppii yhdistämään työn ja lapsiperheen arjen, mutta eiköhän se siitä lähde luistamaan omalla painollaan. Toivottavasti neulomiset eivät jää kokonaan työn myötä.

Nyt painun takaisin sohvan nurkkaan hihaa neulomaan.