Liukuhihnatuotantoa

Kaksi kauluria on jo valmiina. Ensimmäisenä valmistui sinisävyinen. Siinä on lankana kahta eri mohairia, joiden merkkiä tai muutakaan en tiedä sekä Novitan sinivihreää Tico Ticoa. Sitten kysäisin esikoiselta suostuisiko pitämään kauluria, jos neuloisin oman. Suostui sillä ehdolla, että kauluri on pinkki. Niinpä siis kaivelemaan jämälankakorista kaikkea mahdollisimman pinkkiä. Punaisessa lankoina ainakin Novitan pinkkikeltaista Tico Ticoa, BC Garnin Lucca Finoa, Novita Woolia ja jotakin pinkkiä mohairia, olisikohan ollut Novitan Rose Mohairia.. Loppupeleissä tämä ei sitten tytölle kelvannut, koska ei kuulemma ole tarpeeksi pinkki. Huoh..

Nämä ovat siis ihan vain tälläisiä putkiloita. Erittäin simppeleitä neuloa paksuilla puikoilla. Ainaoikeaa vain posotetaan menemään kunnes kappale on niin pitkä, että mahtuu kaulan ympärille. Ei kannata kuitenkaan tehdä liian kireää, vaikka neule varmaan käytössä lerpsahtaakin vähän. Sitten vaan ommellaan päät yhteen ja tuloksena on simppeli, mutta silti aika kivannäköinen kauluri. Todella nopeita neuloa ja näillä saa kyllä tosi kätevästi käytettyä jämälankoja, kun voi yhdistella montaa eri lankaa. Minä yhdistelin kaikkea vähänkään saman väristä. En jaksanut miettiä miten mikäkin materiaali käyttäytyy, joten näissä on sekaisin sukkalankaa, huopuvaa lankaa ja mohairia. En siis todellakaan heittäisi näitä pesukoneeseen. Voisi olla aika mielenkiintoisen näköinen luomus 40 asteen konepesun jälkeen.

Kaulassa, ne näyttävät tältä:

Mulla on flunssa ja takana muutama huonosti nukuttu yö, joten en todellakaan ollut kuvauskuntoinen ;) .

Näitä kaulureita on kyllä todella kiva neuloskella samalla kun sairastaa ja katselee telkkaria/lukee blogeja/seurailee lasten leikkejä. Seuraava kauluri onkin jo puikoilla. Tämä tulee neiti neljäveelle, jonka väritoivomuksena on vihreä (JEE, jotain muuta kuin pinkkiä!!). Vihreitä jämälankoja multa ei oikein löytynytkään, joten laitoin vähän turkoosia ja petroolia joukkoon. Luultavasti valmis tuotos ei ole neidin mielestä tarpeeksi vihreä, joten voi olla, että tämäkin yksilö päätyy äidin kaulaa lämmittämään. No eipä se mitään. Olenkin päättänyt pikkuhiljaa opetella käyttämään pukeutumisessani muutakin kuin mustaa, harmaata ja öö.. mustaa ja harmaata. Äidiltä joululahjaksi saamani ihana kirjoneuletakki onkin ensimmäinen askel pois tummista ja ankeista värisävyistä.

Aion myös pikkuhiljaa muuttaa tummaa hiusväriäni vaaleammaksi. Blondia minusta ei tule, mutta lisäilen vähän väliä vaaleita raitoja, jotta pääsen vähän vaaleampaan lopputulokseen.
Loppukesästä leikkautin alaselkään ulottuvat hiukseni takaa polkkapituiseksi ja edestä vähän leuan alle ulottuviksi. Aluksi olin huojentunut, koska pitkissä, paksuissa ja todella luonnonkiharissa hiuksissa on aika tavalla hommaa ellei huvita pelkkää ponnaria laittaa. Sitten pikkuhiljaa aloin kyllästymään jatkuvaan hiusten suoristamiseen ja leikkauttaminen kadutti hirveästi. Näitä kuvia katsellessa kuitenkin huomaan, että onpas näihin taas tullut pituutta! Ehkä uudelleen pitkiksi kasvattaminen ei sittenkään ole ihan tuhoon tuomittu ajatus :) .

Lopuksi vielä kuva kuopuksesta uudessa lempipuuhassaan. CD:t ja DVD:t saa kerätä aika monta kertaa päivän aikana lattialta takaisin hyllyyn ja laatikkoon. Tämä pikkuneiti täytti juuri 4.2. yhden vuoden ja pikkuhiljaa opettelee kävelemään. Tukea vasten ja talutettuna onnistuu jo hienosti.