Pakkasen puremat aamut

Täällä sitä vaan herätään aamuisin ja heitetään peitot päältä ja unilelut kainalosta. Vain äiti ja kaikkein pienin neiti haluaisivat jäädä vielä peiton alle nukkumaan. Ei huvita nousta ylös, kun pakkanen paukkuu ja varpaat palelee kylmää lattiaa vasten. Onneksi mies sytyttää joka aamu takkaan tulen. Sen lämmössä neiti neljävee ja ekaluokkalainen katselevat lastenohjelmia ja valmistautuvat tulevaan päivään.

Tänä aamuna heräsin kipeänä ja viluisena. Kuumemittari näytti melkein 38 astetta. Tiesin jo yöllä peiton alla palellessani, että nyt taitaa joku tauti yllättää. Kun nyt ei vaan se kamala influenssa löytäisi meille. Päätin yrittää selättää taudin kuumalla juomalla ja psykologisin konstein. Kun ajattelen olevani terve, niin minähän olen ;) . En tiedä kumpi sitten auttoi enemmän, mutta kuumemittari näyttää enää 37, 4 astetta ja olo on vähän parempi. Niskat, kaula, käsivarret ja pää ovat kuitenkin kipeänä, joten eiköhän se pöpö ole jo meidän seinien sisään ujuttautunut.

Tänä talvena meidän perhe onkin sairastanut harvinaisen paljon. Yleensä käymme läpi jokavuotisen mahataudin sekä influenssan. Sairastetaan harvoin, mutta sitten sairastetaankin oikein kunnolla. Tänä talvena varsinkin lapset ovat sairastaneet vähän väliä lyhyitä nuhakuumeita ja vatsatauteja. Sellaisia, että on ehkä vähän heikompi olo eikä ihan samalla tavalla jaksa mesota kuin yleensä, mutta tauti ei kuitenkaan vie kunnolla sängynpohjalle. Toivon kovasti, että jos se influenssa nyt meille tosiaan rantautuu, niin se olisi sitten viimeinen tauti tänä talvena meidän perheessä.

Minä olen ahertanut lukion matematiikan ja biologian kimpussa. Neulominen on jäänyt suhteellisen vähälle eikä mitään uutta ole valmiina. Koko ajan innostuttaa aloittaa uusia töitä, mutta niiden valmiiksi saattaminen ei oikein luonnistu. Neiti neljäveelle on tulossa vaaleanpunaisesta Nallesta palmikkotakki ja tänä aamuna hermostuin pursuilevaan jämälankakoriini, josta valitsin muutaman sinisävyisen langan ja aloin neuloa niitä yhdistelemällä ainaoikein -kauluria itselleni. Jos sitä jaksaisi edes tuollaiseen aivottomaan neuleeseen keskittyä. Jos kaulurista tulee kiva, yhdistelen noita jämälankoja enemmänkin ja teen muutamia kaulureita eri värimaailmassa. Niistä voi sitten aina valita mikä huvittaisi napata kaulaansa ulos lähtiessä.

Nyt täytyisi raahautua keittiöön miettimään mitä suuhunpantavaa laittaisin. Suunnitelmissa oli myös kaurakeksien leipominen isompien tyttöjen kanssa kunhan esikoinen kotiutuu koulusta. En oikein tiedä olisiko siihen voimia, mutta niitä on sen verran helppo leipoa, että eiköhän se onnistu tytöiltä itseltään kunhan äiti vaan antaa ainekset ja auttaa uunin käytössä.

Kuten huomaatte, päätin kuin päätinkin yhdistää kaksi blogiani. Tähän entiseen käsityöblogiini siis tulee tästä lähtien myös muitakin juttuja. Harmittaa, jos päätökseni aiheuttaa lukijakatoa, mutta toisaalta.. Eiköhän tämä päätös myös kerää uusia lukijoita, joita pelkät neuleet ei kiinnosta.

♥ Ihanaa ystävänpäivää blogini lukijoille ♥

Ps. Luithan jo edellisen arpajaispostaukseni :)