torstai 15. maaliskuuta 2012

Motivaation puutetta


Vaaleanpunainen villatakki on edelleen puikoilla. Se on edistynyt jonkin verran, mutta jostain syystä halusin puikoille myös jotakin helppoa ja nopeaa. Niinpä kahlasin taas Ravelryn ohjeita läpi ja päädyin tuhoamaan jämälankakorin antia helpon pitsihuivin muodossa. Ajattelin, että One Row Lace Scarf voisi näyttää kivalta liukuvärjätystä langasta neulottuna, joten loin silmukat vironvillasta ja puikoiksi valitsin pitkästä aikaa pitkät puikot. Kylläpä niillä onkin hankala neuloa, kun on tottunut pyöröpuikkoihin.

Oikeasti minun pitäisi kovaa kyytiä opiskella geometriaa, yhteiskuntatietoa ja biologiaa. Motivaatio vaan on täysin hukassa. Filosofian kurssi ei mennyt ihan putkeen enkä saanut toivomaani numeroa, joten se söi motivaatiota muiltakin kursseilta. Matikan ykköskurssista odottelen arvosanaa ja toivoisinkin saavani sen pian. Jos numero on odottamani tai sitä parempi, tulee lisää itsevarmuutta laskujen kanssa ja ehkä tuo geometriakin alkaisi luistamaan. Sitä en sitten tiedä mitä tapahtuu, jos numero on odotettua huonompi..


Neiti neljäveellä on tänään saparopäivä ja hymy voi irrota niinkin pienestä asiasta kuin siitä ilosta, että saa lainata isosiskon paitaa :) . Kameran eteen ei kuitenkaan olisi halunnut ja sainkin luvan ottaa vain yhden kuvan.

Tässä välissä olemme muuten ehtineet viettämään esikoisen 8-vuotissynttäreitäkin, mutta kuvaaminen jäi taas kerran väliin, koska kameran paristot huusivat tyhjyyttään. Puhelimella otin kuvan, kun sankari puhalsi kynttilät kakustaan, mutta muiden läsnäolijoiden takia en viitsi julkaista kuvaa täällä netissä.

Kuopus kuuntelee päivät pitkät PMMP:n Puuhevosta ja tanssii. Puhua pälpättääkin koko ajan, mutta eipä taida montaakaan oikeaa sanaa tulla. Kävelyharjoituksia tekee myös, mutta vielä ei ole uskaltautunut päästämään kokonaan tuesta irti. Syöminen on jostain syystä todella hankalaa. En tiedä vaivaako hampaat vai onko nyt jotakin muuta ongelmaa. Pienempänä söi hyvin, mutta nykyään täytyy  melkein väkisin syöttää. Toisten lautaselta ruoka kyllä maistuisi, mutta omaan ei koskisi, vaikka olisi aivan samaa ruokaa. Ruoho on vissiin aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Nyt on vihdoinkin rauhallinen hetki, kun neiti neljävee katselee lastenohjelmia ja kuopus on päiväunilla. Voisin vaikka kaivaa matikankirjat esiin ja yrittää saada edes pari laskua laskettua.

1 kommentti:

  1. Aivottomat neuleet ovat kyllä välillä paikallaan, varsinkin jos opiskelu tai työ vaatii paljon ajatuksia. Kyllä se motivaatio vielä sieltä löytyy, palanen kerrallaan, uskon ma. Toivottavasti saat matikasta toivomasi arvosanan, helpottaahan se opiskelua ja lisää motivaatiota! Mulla ainakin vähän latistaa fiiliksiä, jos ei saa oman arvionsa ja panoksensa mukaista arvosanaa. Suloinen teidän saparopää! :)

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola. Olisin iloinen juuri sinun kommentistasi :) .

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...