Aina oppii uutta

Kävästiin perheen kanssa parin päivän kylpyläreissu Imatralla, Holiday Club Saimaalla. Olihan se hieno paikka, mutta meikäläinen ei todellakaan ole mikään kylpyläihminen, joten en oikein osannut nauttia olostani altailla. Yhdeksi päiväksi lähdettiinkin Lappeenrantaan HopLoppiin vähän riehumaan lasten kanssa. Esikoinen oli aluksi nihkeä lähtemään, mutta eipä vaan olisi malttanut lähteä kotiin.

Draamaakaan ei reissulta puuttunut. Kuopus nimittäin päätti, että nyt alkoi uhmaikä ja se oli täyttä tuskaa. Tyttö huusi ja itki melkein koko reissun ajan ja välillä heittäytyi lattialle selälleen. Yritä siinä sitten itse pysyä pokkana. Varsinkin ruokailut oli aivan tuskaa ja toisena iltana päätettiinkin hakea pizzat läheisestä pizzeriasta omaan hotellihuoneeseen. Siellä syöminenkin onnistui kivutta.

Ekana iltana kuopus päätti oksentaa sängylle ja joutui sitten tämä mamma niihin perinteisiin petivaatteidenvaihtohommiin. Etten vaan liian helpolla olisi lomastani selvinnyt ;) . Onneksi kyseessä oli varmaankin vain pitkän automatkan jälkeinen pahoinvointi eikä mikään sen kummempi, koska uusinnalta vältyttiin.

Kotiintulo olikin todella jännittävä. Yksi fobioistani on istua auton kyydissä pelkääjän paikalla. Mies ja sisko ainakin ovat jo tottuneet kuinka yritän kovasti jarruttaa omalla jalallani joka mutkaan, tarraudun oven kahvaan kiinni, huokailen ja välillä unohdan kokonaan hengittää. No miehen ajellessa kotiin sain päänsäryn jo pelkästä pelkäämisestä. Ajokeli oli aivan kamala, kun lunta tuprutti vaakatasossa eikä teitä ollut aurattu. Ajeltiin Jyväskylästä Kyyjärvelle kuutta- tai seittemääkymppiä koko ajan saman kuorma-auton nupin perässä. Välillä meinas auto lähteä käsistä ja välillä meinas muut kiilata kiihdytyskaistalta kylkeen.

Kotiin kuitenkin selvittiin ja täytyy sanoa, että olipa ihanaa palata arkeen!

Kylpyläreissulla valmistui nuo kuvassa olevat keskimmäisen neidin villasukat. Lankana Seitsemän Veljestä ja Seitsemän Veljestä Raita, puikkoina nelimilliset bambut ja ohje omasta päästä. Ihan vaan perussukka tiimalasikantapäällä ja sädekavennuksella.

Sukat pääsivätkin heti kotiuduttuamme tositoimiin, koska nyt täällä hoidellaan itsekkin puolikuntoisena kahta sairastelevaa pikkuista. Esikoinen ehtikin jo sairastaa ennen reissua. Toivotaan, että tauti menee pian ohi ja vältytään ikäviltä jälkitaudeilta esimerkiksi korvatulehdusten muodossa.

Tällä hetkellä puikoilla on itselleni aivan uudenlainen neule. Siskon harjis, meidän Vilma-puudelin paras koirakamu, päätti tilata Miia-tädiltä villaisen (tai no seiskaveikkaa tämä on) lämmikkeen. Ohje löytyi täältä. Tätä on ollut tosi kiva neuloa ja päätinkin neuloa Vilmalle samantyylisiä lämmikkeitä. Tästä työstä on jäämässä lankaa ihan reippaasti yli, joten sisko tilasi nakupellelleen myös pipon. Sepä olikin aivan uusi juttu mulle. Koirien pipo. Mahtaa olla aikas näky tuolla lenkkeillessä :) .

Nyt kuuluu taas kutsu sairaspedille. Mummun mehu kuulemma loppui ja pitää saada uutta.