Neliöitä

Olympianeule on valmis!! Kuvaa ei vielä ole, koska huivi vasta pääsi puikoilta eikä ole siis pingotettu. Yritän saada tämän illan aikana miehen kiipeämään autotallin kaapin päältä ison styroxlevyni, jota oon säästellyt remontin jäljiltä ihan vain pingotusta varten. Jos vaikka huomenna olisi sitten jo kuvia pingotetusta huivista. Se aivan vilisee virheitä, kun loppumetreillä ei tarkkaavaisuus enää ollut parhain mahdollinen. Odotin vain että milloin saan neulottua viimeiset kerrokset ja saan puikoille jotain muuta. Kyllähän tuo Vivaldi ihan kivaa lankaa oli, mutta kun sitä täytyy neuloa huivin verran, niin eipä se enää niin kovasti kolahdakaan. Nyt välissä työstän sitten alpakkaa huivivaihtoa silmällä pitäen ja katsotaan sitten sen jälkeen miten tytön käy. Ajattelin nimittäin tilata Vivaldia jossain muussa värissä joululahjahuiveja varten.

Kuten kuvasta huomaatte, olen opetellut jotakin uutta. Oon aina ollut aika surkea virkkaamaan, mutta isoäidinneliöt veivät mennessään. Nyt on neliöitä pieni pinollinen ja yhden koristetyynynpäällisen verran. Tuossa vasta oiva keino hävittää kaikki jämäkerät.



Esikoinen on innostunut leipomisesta. Sai viimeinkin tahtonsa läpi ja pääsi tekemään taikinan lähes kokonaan itse. Mitä nyt äiti oli vähän mittaamisapuna ja käyttämässä sähkövatkainta, joka ilmeisesti olikin vähän turhan pelottava härveli nelivuotiaan käsiin.
Tässä siis tulossa appelsiinimuffinsseja (onko ne muffinsseja vai muffineita? Siis virallisesti?).
Tällaisia niistä tuli:


Ei voi sanoa muuta kuin että: "Jo on tytöllä silmää kauneudelle"! Neiti siis ihan itse koristeli isille ja äidille naposteltavaa kahvin kanssa. Tosi kauniita tuotoksia. Äiti ainoastaan levitti sulatetun suklaan ja opetti pursottamaan kermavaahtoa (joka värjättiin karkkivärillä vaaleansiniseksi). Ja oli muuten herkullisia!! Nam!

Palailen luultavasti huomenissa huivikuvien kera :)