Mikä neulomisessa ärsyttää?

Tässä Coffee Tunicia ja raitasukkia neuloskellessa on tullut vastaan monta sellaista asiaa, joista en neulomisessa pidä. Luulen, että jokaisen neulojan olis helppo listata viisi asiaa, joita neulomisessa rakastaa, mutta entäs mitä me neulojat tässä harrastuksessamme inhotaan tai jopa vihataan?
Mulle nekin on ihan selviöitä. Tässä ne tulee:

1. Inhoan sitä kuinka työhuoneessa neuloessani lanka kiertyy ärsyttävästi työtuolin pyöräjalkoihin. Joskus laitoin kerät lattialle kulhoon tämän välttämiseksi, mutta ei sekään oikein onnistunut, vaan kerät lentelivät kulhosta jatkuvasti ulos. Kerijällä kerityissä langoissa ei tätä ongelmaa ole, mutta hohhoijaa, kun erehdyn neulomaan suoraa kaupan kerästä..

2. Mikään ei ole niin kamala tunne, kuin se, että onnistuu tökkäämään neuloessa puikon etusormesta läpi. Mun etusormi on täynnä haavaumia, jotka onnistun aina tökkäämään uudestaan verille, kun saan ne jotenkuten paranemaan. Yksi kikka on laittaa etusormeen jo valmiiksi laastari, mutta terävä puikko hiertää nopeasti laastariinkin kolon. Onkos niitä jotakin sormustimen tapaisia "neulojan sormisuojia" olemassa?

3. Ärsyttää, jos tekee kovasti mieli neuloa joku juttu. Monimutkainen sukka tai vaikkapa joku isompi työ ja sitten ohje ei jostain syystä vain aukene. Vikahan on yleensä itse neulojassa, mutta välillä myös ohjeessa. Toiset rakastavat sitä, kun saavat mietiskellä ja pähkäillä ja ratkaista ohjeessa olevia virheitä ja pulmia, mutta minä inhoan sitä kun hyvin alkanut työ keskeytyy jonkun pienen asian takia, jota ei vaan itse ymmärrä. Vielä enemmän ärsyttää, jos ei saa neulettaa edes aloitettua saman ongelman takia.

4. Nk. hammasharjaefekti. En tiedä onko tämä termi yleisessä käytössä, mutta mun läheiset ovat jo oppineet ymmärtämään mitä sillä tarkoitan. Hammasharjaefekti on sama kuin ripsiväriefekti ja mulla nykyään myös silmukkaefekti. Toisinsanoen hampaita harjatessa tai ripsiväriä laittaessa käsi tekee pakollisen tahdosta riippumattoman liikkeen, jonka johdosta hammastahnat on poskilla ja ripsiväri luomissa. Tämä sama on alkanut toistumaan mulla myös neulomisessa niin, että käsi äkkiarvaamatta vetasee puikkoa niin, että silmukat tipahtavat ja sitten niitä saa tuskaisena keräillä takaisin puikoille. Tämä on yleensä kytköksissä siihen kuinka paljon neuleessa on pitsineuletta tai palmikkoa, jotta asian korjaaminen olisi vielä oikein erityisen vaikeaa ja aikaavievää.. Saattaisi tietenkin olla ihan aiheellista tutkituttaa pääkoppansa. Liekö tuollaiset pakkoliikkeet ihan normaaleja neulojien/hampaanpesijöiden/meikkaajien keskuudessa?

5. Langanpäiden päättely ja saumojen ompeleminen. Täytyykö tätä edes mitenkään selventää? Se vaan on niin rasittavaa! Vaikka puikot pysyvät jotenkuten käsissä (tosin sitä on vaikea uskoa, kun lukee kohdan nro 4), en vaan ole löytänyt yhteistä säveltä neulan ja langan kanssa. Ompeleminen on jotain erittäin rasittavaa. Neulominen auttaa mua rentoutumaan, mutta neula ja ompelukone taas saavat sapen kiehumaan. Emme tule toimeen keskenämme kuin aivan ääritapauksissa.

Tuo sukan kuva liittyy postaukseen vain sen verran, että halusin näyttää mihin olen taas koukkuuntunut. Joo-o. Coffee Tunic on kyllä taas hyvällä mallilla (lähes vyötärössä jo!), mutta välillä sen neulominen puuduttaa ja mikäpä mukavampi välipalatyö kuin raitasukat?! Tällä kertaa nämä pirtsakat jämälankasukat valmistuvat kuopukselle. Sitten voisinkin neuloa pikkuiset sukat masuvauvalle ja sen jälkeen olisinkin ihan kypsä jo jakautumaan. Viikko laskettuun aikaan ja jotenkin on sellanen tunne, että taas menee sen kaksi viikkoa yli ennen kuin suostutaan käynnistämään. Odottavan aika on pitkä, mutta ehkä se tuntuu vähän lyhyemmältä, kun käyttää aikansa värikkäiden sukkien neulomiseen.