Shettis

Arvatkaapa mikä on valmis?! No Shettis. Siitä tosin tuli liian pieni, joten se on nyt sitten Viivi-Lotan oma Shettis. Laskeskelin kirjasta montako mallikertaa siinä oli huivia neulottu ja neuloin saman verran. Kuvittelin että pingotus venyttäis huivin sopivan kokoseksi, mutta ei siinä ihan niin käynyt.. Noh. Onpahan Viivi-Lotallekkin oma hartiahuivi juhlia ja prinsessaleikkejä varten.

Lankana Shettiksessä on Garnstudion Drops Alpaca ja puikkoina Addin nelosen pitsipyöröt.

Minä rakastan tuota kuviota. Heti kun ekan kerran näin Shettiksen jonkun blogissa, päätin että vielä joskus neulon sellaisen. Shettis on tällä hetkellä huiveista ihan lemppari. Niinpä aloitin jo uutta, tällä kertaa puuvillaista Shettistä. Sen jälkeen neulon kai ison alpakkaisen Shettiksen itselleni. Saa mukavasti lankavarastoja pienennettyä. Tahtoisin neuloa Shettikseni tummasta petroolista, jota tuolta lankakorista löytyy kolmen kerän verran, mutta Project Spectrumin takia teen niistä jotain muuta ja neulon oman Shettikseni ruskeasta Dropsin Vivaldista. Siitä tuleekin aivan seitinohut. Ja neulomista riittää..

Tänään piti olla miehen vapaapäivä. Se oli koko viime viikon töissä ja teki töitä aamukahdeksasta iltayhdeksään, kun siellä oli jotain ylimääräisiä hommia. Eilen oltiin niin ilosia, kun sillä piti olla nyt kolme päivää vapaata putkeen, mutta illalla kävikin ilmi, että olivat vaihtaneet työkaverinsa kanssa vuoroja. Nyt siis joutuikin töihin ja olihan se aika pettymys. Täytyy keksiä tyttöjen kanssa jotain kivaa tekemistä, koska muuten en jaksa. Jos tuolla neljäveellä ei oo koko aika jotain puuhaa, se alkaa ilkeilemään. Jospa vaikka leivottais pizzaa tai käytäis kirjastossa tai jotain. Saa nyt nähdä. Toisaalta vois vaikka katsella mitä leivottais synttäreitä varten. Esikoinen kun viettää pian nelivuotissynttäreitään. Ajattelin neuloa sille pipon ja lapaset lahjaksi, mutta en tiedä miten ehdin. Ehkäpä sitten kuitenkin ostan jotain kaupasta.

Mieheltä manguin, että saisin tilata langankerijän Piikkopirrasta. Vähän jo lupaili ja ehdotti itse, että tilaan vyyhdinpuut samalla. En kuitenkaan vielä tilannut. Mietiskelin, että osaisinkohan tehdä vyyhdinpuut itse. Ravelryssä taisi olla aiheesta keskustelua ja sieltä löytyi linkkejä ohjeisiinkin. Jos koittais tehdä ja jos ei onnistu niin tilaisi sitten tuolta. Nekin kun kuitenkin maksaa aika paljon.
Arvatkaa harmittaako mua, kun joskus viime keväänä siivottiin autotallia ja sieltä löytyi vanhan omistajan jäljiltä pahvilaatikollinen kaikenlaista kangaspuihin ja neulomiseen liittyvää. En ollut vielä erityisen kiinnostunut neulomisesta, joten en tajunnut niiden arvoa ja heitin menemään. Siellä oli muistaakseni parit vyyhdinpuutkin. Kyllä harmittaa niin kovasti ettei edes huvita muistella koko asiaa. Jos sais pyöräytettyä kalenteria taaksepäin, niin tekisin sen ja pelastaisin vyyhdinpuuni. En ymmärrä miksi ihmeessä heitin ne pois. Miksi en vienyt edes kirpparille. Kyllä tympii!

Itseasiassa nyt tympii niin paljon, että lähden siivoamaan..