keskiviikko 5. maaliskuuta 2008

Ufoja ja jotain valmistakin

Eilen illalla innostuin ja kuvasin kaikki keskeneräiset työni. Niitä kuvatessa muistin yhtäkkiä Kirini, jonka päättelin liian kireästi enkä siksi saanut pingotettua. Se on lojunut milloin missäkin enkä ole jaksanut sitä edes katsoa, kun tympäsi se että joutuu purkaa. Illalla sitten otin itseäni niskasta kiinni, purin päättelyn, päättelin uudelleen ja laitoin yöksi pingottumaan. Eikä siinä edes ollut kova homma.. Tänään sitten irrotin työhuoneen matosta nätin pitsihuivin :) .



Aamunkajo ei ehkä ole aivan ihanteellinen kuvaamiselle, mutta ajattelin että jos lykkään kuvaamista, niin jää kuvat pian ottamatta. Imetysdementia kun vaivaa..

Kirissä lankana oli kirpputorilta löytämäni seitinohut villalanka. Vyötettä ei enää ollut, joten merkkiä en tiedä. Puikkoina Addin pyöröt nro 4.
Kiri on muuten ihanan helppo tällaiselle malttamattomalle aloittelijallekkin. Mallikerta oli helppo oppia ulkoa ja mun mielestä se oli just sopivan helppo. Ei kuitenkaan liian puuduttava. Saattaisin neuloa toisenkin Kirin vaikkapa alpakasta.

Sitten niihin ufoihin..

Ensiksi vaikkapa surullisen kuuluisa Shettis, jota en vaan saa tehtyä eteenpäin. Se on vielä ihan alussa, mutta kun onnistuin taas kadottamaan yhden silmukan jonnekkin niin en ole ottanut asiakseni purkaa ja jatkaa. Joka päivä Shettis pyörii mielessä ja päätän että illalla otan sen työn alle, mutta sitten teenkin jotain muuta. Nyt otin sen kuitenkin heti aamusta tuohon sohvalle, että jossain välissä, kun tytöt rauhoittuvat ja mulla on pieni hetki omaa aikaa, puran sitä pari kerrosta ja jatkan neulomista.


Sitten ovatkin vuorossa Nelli-Marian villahousut. Villahousuinnostus katosi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin ja kolmien villiksien jälkeen alkoi pelkkä oikean neulominen puuduttaa. Tuossa ne siis lepäävät keittiön pöydällä ja odottavat uutta inspiraatiota. Toivottavasti sellainen ilmestyy jostain ja vähän äkkiä, koska en jaksa enää katsella keskeneräisiä töitä lojumassa milloin missäkin.


Ja sitten vielä yksi keskeneräinen työ. Se on muutama päivä sitten aloittamani ja eilen jatkamani Fifi 2 siskolta saamastani Elfinistä. Langan väri on kaunis, mutta tuollainen raidallinen ei taida olla ihan parasta Fifin kuviota ajatellen. Ajattelin nyt kuitenkin jatkaa tuon valmiiksi. Fifi on kyllä ihan paras telkkuneule. Niin ihanan yksinkertainen. Ehkä jopa liiankin.


Nyt täytyy mennä taas erottamaan tytöt toisistaan. Missä ihmeen välissä noista tuli tuollaisia tuittupäitä, jotka tappelevat koko ajan? Kauanko tätä kestää??

2 kommenttia:

  1. Kaunis kiri! Kyllä kannatti purkaa ja päätellä uudelleen. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos elli :)
    Kyllä minäkin tykkään. Siitä olis saanut tulla vähän isompi, mutta on tuokin ihan hyvän kokonen. Ensi kerralla sitten täytyy vaan malttaa neuloa isommaksi.

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola. Olisin iloinen juuri sinun kommentistasi :) .

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...